45. Kasvikset

Jaksoissa 40 ja 41 kerroin jo siitä, kuinka vähemmän syöminen alkaa automaatisesti ohjata kevyempiin ateroihin. Liha alkaa korvautua kalalla ja kasviksilla.

Pari sanaa kasviksista vielä:

Olen viime aikoina kokeillut kotona vegeruokien valmistamista ja tutustunut kasvisruokailijoiden suosittelemiin aineksiin. Yleishavainto on, että mahdollisuuksia on paljon ja kasvisruoasta saa erittäin maukasta, kunhan asiaan hieman perehtyy.

Kotiruokaa voi keventää kasviksilla monella eri tapaa.

Kasviksia voi lisätä perinteisiin ruokiin. Aloittaa voi vaikka sillä, että lisää vähän kasviksia liha-makaronilaatikkoon. Maistuu aika samalta, mutta kevenee ja sisältää enemmän vitamiineja. (Tämä on taas se energiatiheysjuttu, joka on yksi vähemmän syömisen kannalta olennaisimmasta käsitteistä ymmärtää.)

Samalla tavalla voi suosia kastikkeita, joissa on mukana kasviksia. Vaikkapa bolognesea kermaisen lihakastikkeen sijaan. Bolognesen tomaatti on ehkä alunperin ollut vain halvempi ainesosa, mutta se myös keventää kastiketta (ja on tomaatti tietysti lihaa halvempaa edelleenkin). Mitä enemmän tomaattia, sen kevyempi soosi.

Seuraavassa vaiheessa lihan voi sitten korvata kokonaan kasviksilla. Sekin käy yllättävän helposti.

Makaronilaatikon voi valmistaa kokonaan ilman lihaa vaikkapa soijarouheella. Se maistuu niin samalta, ettei eroa välttämättä edes huomaa, jossei tiedä, ettei mukana ole lihaa. Sama juttu bolognesen kanssa.

Jos soija ei iske, muitakin korvaavia reseptejä on vaikka kuinka paljon. Pitää vain uskaltaa testata. Mainio esimerkki on porkkala (Asiaa tuntemattomille: Porkkala on uunissa suolassa kypsytettyä porkkanaa, joka siivutetaan ohueksi ja marinoidaan. Sen jälkeen se käytetään lohen tavoin.). Näyttää ihan kalalta, ja maistuu, jossei nyt ihan lohelta, oikein maukkaalta.

Lopulta voi tasolla kolme tehdä ruokia, joissa lihaa tai kalaa ei yritetäkään korvata millään vaan tehdään kasvisruokaa kasvisten ehdoilla.

Vaikka kasvisten käytön lisäämisen pääidea itselläni on ollut ruokavalion keventäminen, kasvisruokien kokeilu on ollut myös virkistävää vaihtelua.

On myös ollut ilo huomata, että kasviksista saa tehtyä jos minkälaista mättöruokaa silloin kun pipertäminen kyllästyttää. Esimerkiksi bataattiburgeri ranskalaisilla, jota kokeilimme perheen kanssa muutama päivä sitten, on sen verran tuhtia ruokaa, että sen pitäisi kelvata myös ns. äijille.

Kunhan ennakkoluuloistaan pääsee eroon.

38. Hampurilainen

Olen kehittänyt poikani kanssa yhteisen paheen.

Kun vaimo on matkoilla, käymme Burger Kingissä vetämässä päivälliseksi Whopperit.

Ravitsevia hampurilaisaterioita nauttiessani olen tietysti joutunut miettimään hampurilaisannosten sisältöä, vähemmän syömistä ja burgeripaikkojen dynamiikkaa.

Hampurilaisateriat ovat vähemmän syömisen kannalta vaikeita, koska annoskoot on valmiiksi määritelty (nälän mukaan voi lähinnä valita vain normaalia isompia annoksia) ja aterian sisältö on niin vakiintunut, että standardista poikkeaminen vaatii erityistä viitseliäisyyttä. Hampurilaisravintoloihin liittyy usein myös sosiaalinen tilanne, jossa napostelu ja epäterveellinen syöminen ikään kuin kuuluu asiaan.

Vaihtoehtoja kuitenkin on.

Helpoin tapa on jättää ranskalaiset ateriasta veke ja pyytää tilalle jotain kevyempää. Ainakin salaattiannoksen saa ranujen tilalle melkein joka paikasta. Poika ottaa yleensä mieluiten porkkanapussin.

Ihan helpoksi salaatin syömistä ranskalaisten sijaan ei ole tehty. Salaattiannosten taso vaihtelee tavallisissa hampurilaisravintoloissa säälittävästä siedettävään. Esimerkiksi Hesburgerin salaattiannos on tragikoomisella tavalla humoristinen. Myönteisesti ajatellen senkin voi tietysti nähdä vain haasteena ja kokeena sille, kuinka tottunut vähemmän syöjä itsestä on tullut.

Monista hampparimestoista saa myös sämpylän väliin vaihtoehtoisia proteiineja, jotka kyllä nekin monesti ovat joko rasvassa paneroituja tai kuivia, mutta vaihtoehtoja yhtä kaikki.

Ja aina voi pyytää tavallista hampurilaista kustomoituna, vaikka ilman majoneesia.

Helppo tapa syödä vähemmän olisi luonnollisesti jättää koko hampurilaisannos väliin ja syödä salaattia. Tai jättää kokonaan menemättä purilaispaikkaan. Se on kuitenkin mielestäni SyVä-menetelmän perusfilosofian vastaista liioiteltua askeesia. Kaikkeahan saa syödä, ja rötöstely silloin tällöin on paikallaan.

Ehkä paras neuvo hampurilaisten suhteen onkin syödä juuri sitä mistä nauttii, mutta tiedostaen mitkä osat hampurilaisateriasta ovat niitä energiatiheitä, jotka lihottavat eniten. Ja kenties yrittää käydä burgerilassa vähän harvemmin.

Hampurilaisia voi mainiosti tehdä myös kotona. Silloin voi rakentaa burgerinsa juuri sellaisista aineksista kuin haluaa. Voi vaihtaa sämpylät tummempiin ja majoneesin kevyempään kastikkeeseen, tai vaikkapa kokeilla kalapihvejä jauhelihan sijaan. Voi myös tehdä ihan vaan pienempiä pihvejä.

Kuten oikeastaan kaikkea muutakin ruokaa, hampurilaisiakin voi syödä monella tapaa vähemmän.

25. Karkkipussit

Meillä kaikilla on joitain salaisia herkkuja, mielihaluja, joita on vaikea vastustaa.

En ole koskaan ollut mikään karkkihiiri, eikä tolkuton makeansyöminen ole ollut minulle suoranainen ongelma, mutta sirkusaakkoset ovat jostain syystä mielestäni tosi hyviä. Voin syödä niitä pussillisen pitämättä taukoa. Pidän myös tummasta suklaasta, mutta sen suhteen tilanne on sikäli helpompi, etten koskaan ole kokenut tarvetta syödä levyllistä kerralla.

Karkkipussit (sipsipussit, suklaalevyt – mikä nyt kenellekin on se salainen juttu) ovat vähemmän syömistä harjoittelevan kannalta hyvä testi. Nyt kun olen vuoden treenannut, pystyn jo ottamaan vain palan tummaa suklaata kahvin kanssa, mutta sirkusaakkosia en vieläkään pysty syömään vain muutamaa.

Karkkipussit ovat nykyään ihan tajuttoman isoja. Ns. pienetkin pussit ovat isompia kuin karkkipussit lapsuudessani. Ja isot karkkipussit ovat valtavia.

Tässä kohtaa olen joutunut myöntämään olevani sen verran heikko, että taistelen kiusausta vastaan proaktiivisesti jo ennen karkkipussin ostoa. Ensimmäinen mahdollisuus soveltaa SyVä-menetelmää on jo kaupassa tai bensa-aseman tiskillä. Jätetään koko pussi ostamatta (tai ostetaan pussi ensin vain joka toinen kerta kun tekee mieli). Ja kun tuntuu, että juuri nyt on se poikkeushetki, jolloin karkkipussi on ansaittu, voi syödä vähemmän etsimällä jostain pienemmän pussin.

Itse sovellan menetelmää nykyään niin, etten missään tilanteessa osta karkkia lainkaan ellei pientä pussia löydy. Tavallaan nykypäivän myynninedistäminen on tehnyt tämän helpoksi. Jos pitää kiinni siitä, että vain pieniä pusseja saa ostaa, tulee syötyä vähemmän pelkästään siitä syystä, ettei pieniä karkkipusseja saa oikeastaan mistään.

Hyvä puoli isoissa pusseissa (jos niistä nyt hakemalla hakee jotain myönteistä) on, että annoskoko on nykyään jo niin iso, että kokonaisen pussin yksin syötyään tulee oikeasti paha olo. Seuraavalla kerralla pienemmän pussin osto on merkittävästi helpompaa.

Koska tarkoitus SyVä-menetelmässä on, että herkkuja saa edelleen syödä ja mielihaluja välillä toteuttaa, kaikkein vaikeimmin vastustettavien kiusausten kanssa kannattaa yksinkertaisesti pienentää retkahtamisen mahdollisuutta suomalaisen alkoholipolitiikan hengessä tarjontaa vähentämällä.

SyVä-menetelmä vaatii pienempiä pusseja.