19. Voi

Voita ei mikään voita.

Pidän ruoanlaitosta ja olen sitä mieltä, että tietyt asiat vain on parasta ruskistaa voissa. Ahvenfileet vaikka. Sille ei voi mitään (näitä voivitsejä ei oikein voi tässä jutussa vastustaa — sori siitä), että samaa lopputulosta ei tule, jos yrittää oliiviöljyllä tai jollain väsyneellä terveysrasvalla.

Kevytlevitteitä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksei voi (heh!) laittaa vain vähän vähemmän voita?

Voin käyttöön kannattaa silti SyVä-menetelmässä kiinnittää huomiota. Voi on aika heviä rasvaa ja siksi potentiaalinen paikka hallita sisääntulevan energian määrää.

Itse olen vähentänyt voin ja rasvan määrää ruokavaliossa niin, etten laita (voi)leivän päälle lainkaan rasvaa. Tai siis laitan esimerkiksi juustoa ja makkaraa, joissa kyllä on rasvaa, mutta en erillistä rasvakerrosta niiden alle.

Voi voi (voi vitsi, anteeksi taas!) tietysti olla jonkun mielestä niin olennainen osa leipää, että sen pois jättäminen tuntuu kummalliselta ja vaikealta, lähes pyhäinhäväistykseltä. Voin (paitsi lopettaa huonot kielivitsit ihan koska tahansa myös) vakuuttaa, että sen pois jättäminen on kuitenkin yllättävän helppoa. Ihan samalta maistuu.

Kuten edellä muiden nautintoaineiden kanssa, en suosittele voinkaan kanssa totaalikieltäytymistä (kuinka voisinkaan?). Vähennetään vain. Vaikka en muuten enää käytä rasvaa leivällä, laitan edelleen voita esimerkiksi paahtoleivälle, koska paahtoleipä ei yksinkertaisesti maistu kovin hyvältä ilman.

Vaikka poikkeuksia on, olen todennut, että melkein kaiken voin voi hyvin jättää pois.

Voin silti hyvin.

17. Tuoremehu

Palataan hetkeksi asioihin, joilla pystyy helposti vähentämään kehoon sisään menevää energiamäärää.

Tuoremehu. Moni mieltää mehut terveellisiksi, koska niissä on hedelmää ja marjoja, ja hedelmät ja marjat ovat terveellisiä. Niin ovatkin, mutta tuoremehuissa on järjetön määrä sokeria.

Tuoremehuissa (ja muissa sokeripitoisissa nesteissä tietenkin myös) on se salakavala puoli, että nesteet holahtavat läpi vatsan nopeasti eivätkä tee kylläiseksi, joten jäljelle jää vain turha energia, ilman että sitä oikeastaan edes tajuaa. Mehujen sisältämä sokeri on lisäksi tietysti myös huono juttu hampaille eikä sokerissa muutenkaan ole ravintona juuri kehumista.

Jos on tottunut juomaan tuoremehuja, se kannattaa lopettaa heti. Hedelmät kannattaa syödä kiinteässä muodossa. Tai myönteisemmin: tuoremehujen juomisen vähentäminen on yksi helpoimmista tavoista syödä vähemmän.

Ihan kokonaan tuoremehustakaan ei tarvitse luopua. Lasi tuoreista hedelmistä juuri puristettua mehua voi joskus olla mahtavaa luksusta. Jos siitä tulee onnelliseksi, mehun juomista voi hyvin jatkaa. Pitää vain juoda vähemmän ja muistaa, että koska tuoremehussa on paljon energiaa, muuta kaloripitoista kannattaa mehupäivinä vastaavasti syödä vähemmän.

Meillä on perheessä siirrytty tapaan, jossa mehua juodaan vain viikonloppuisin. Silloin siitä tulee odotettu herkkuhetki.

13. Pain au chocolat

Viime viikonloppuna lomalla tuli syötyä paitsi enemmän myös erilaista ruokaa. Osa lomatunnelmastahan syntyy siitä, että syödään ulkona ja kokeillaan paikallisia herkkuja.

Minulle Pariisin-matkoihin kuuluu olennaisena osana leipomossa käyminen joka aamu. Nousen paikallisten kanssa ja kävelen viileässä aamussa silmät sikkurassa korttelin lähileipomoon ostamaan tuoreen patongin (une tradition, s’il vous plaît) ja pain au chocolat’t koko perheelle.

Pain au chocolat on hieman hämäävä nimi, koska ko. tuotteella on aika vähän tekemistä leivän kanssa. Kyseessähän on suklaapulla, vieläpä aika rasvainen. Rapean lehtitaikinan sisällä herkullista pehmeää suklaata, mmm!

Pain au chocolat on hyvä esimerkki asiasta, jota vastaan en turhaan taistele, vaikka vähemmän syönkin. Se kuuluu minulle olennaisena osana Pariisi-elämykseen eikä loma Ranskassa tuntuisi samalta ilman pain au chocolat’ta. Sen tähden en yritäkään jättää aamuista leipomoretkeä väliin.

Muistakaa: SyVä-menetelmä on salliva. Kaikkea saa syödä. Olisi hölmöä tehdä elämästään painonhallinnan takia ikävää.

Leipomon pain au chocolat -tiskillä tuli taas mieleen myös toinen asia, joka vaikuttaa syömisen määrään ja jonka huomioon ottamalla voi syödä välillä epäterveellisempiäkin tuotteita, mutta vähemmän: annoskoko. Puhuin tästä jo aiemmin pitsan yhteydessä, ja palaan aiheeseen varmasti vielä uudestaankin. Kerta-annoksen oletusarvoisesti määrittävät tarjoiluehdotukset ovat SyVä-menetelmän vihollisia. Yksikään kokki, leipuri tai markkinointipäällikkö ei voi tietää, kuinka paljon on juuri minulle sopivasti, varsinkaan kun sopiva määrä koko ajan vaihtelee.

Suklaapullankin voi tietenkin puolittaa tai pilkkoa pienempiin osiin, mutta jotenkin perinteisen annoskoon psykologia ohjaa aina ostamaan kokonaisen, vaikka yksi pulla per henki on useimmiten liikaa.

Ranskalaisilla on kuitenkin tähänkin asiaan ratkaisu: mini viennoisserie!

55 sentillä saa ihan perinteisen pain au chocolat’n näköisen leivonnaisen mutta pienemmän. Herkkuhetki toteutuu, lomatunnelma on pelastettu, ja voi silti syödä vähemmän.

Viikon SyVä-erikoispalkinto menee ranskalaisille leipomoille.