51. Lähtötilanne

Tarinan seuraamisen kannalta on ehkä kiinnostavaa, miltä tasolta olen tähän projektiin lähdössä. Otetaan siksi tähän alkuun lyhyt katsaus taustoihin ja nykykondikseeni.

Kun sain SyVä-menetelmällä painoni putoamaan pari vuotta sitten ja urheilu alkoi taas maistua, aloitin lenkkeilemällä. Vauhti parani ilman selkäreppua kohtuullisen nopeasti ja sitä kautta lisääntyi myös into juosta. Vuoden 2018 keväästä alkaen olen treenannut juoksua varsin systemaattisesti.

Viime vuoden syyskuussa kävin juoksemassa elämäni ensimmäisen juoksukisan, puolimaratonin Espoon Rantamaratonilla. Se meni paremmin kuin odotin: 1.39 ja risat. Muutaman viikon päästä on tarkoitus kokeilla samaa uudelleen ja katsoa mikä on nykykunto. Hiljaisena toiveena on tietysti, että tulos paranisi (pahoin pelkään kuitenkin, ettei niin käy, sillä juoksutreeniä kertyi tänä kesänä vähemmän kuin viime vuonna – siitä lisää myöhemmin).

Juoksukuntoni ja peruskestävyys on joka tapauksessa jo nyt varsin hyvä. Triathlon-harjoitusten painopiste onkin pyöräilyssä ja uinnissa, joissa on enemmän parannettavaa (ehkä siis myös helpompi saada parannusta aikaan?).

Pyöräilyn harjoittelun olen vasta aloittanut. Työmatkoja lukuun ottamatta treeniä pyörällä on toistaiseksi ollut lähes olematon määrä. Tämän kesän kuntosarjan testikisoissa 20 km tsygällä meni kesäkuussa aikaan 41.30 eli noin 29 km tunnissa ja 10 km heinäkuussa vei 18 ja puoli minuuttia, eli keskinopeus oli 32,5 km/h. Välissä oli jonkin verran kilometrejä pyörän selässä ja hieman myös varustepäivityksiä. Niistäkin kerron (paljon) lisää myöhemmin.

Ensi kesänä olisi varmaankin realistista toivoa, että yli kolmeakymppiä jaksaisi sotkea pyörällä vähän pidempäänkin.

Uinnin suhteen onkin sitten tekemistä. Kuten edellisessä luvussa totesin, uinti on minulle aivan uusi laji. Vielä viime kesänä uintini oli ainoastaan kastautumista mökkilaiturilta enkä osannut kroolata lainkaan. Nyt olen käynyt uimakoulussa vapaauinnin peruskurssin, jonka aikana selvisi, etten osaa kroolata lainkaan. Avovesiuintia kokeilin ensimmäisen kerran toukokuussa kaksi viikkoa ennen ensimmäistä kuntosarjan kisaa, ja tulokset olivat sen mukaiset.

Tähän osioon pannaan nyt syksyllä sen verran paukkuja, että olen ilmoittautunut kahdelle uimakurssille. Keskiviikkoisin on triathlon-uintikurssi ja sunnuntaisin vapaauinnin tekniikan jatkokurssi. Sillä pitäisi saada uinti sellaiseen kuntoon, että 750 metriä menisi kesäkuussa koko matkan jonkinlaista vapaauintia. Siihen olisin jo aika tyytyväinen, ajalla ei ole niin väliä. Laitetaan nyt silti sillekin osuudelle sopivan haastava pyöreä tavoite: 15 minuuttia.

Näillä mennään. 

P.S. Jos yllä olevan perusteella laskee kesäkuun sprintille jonkinlaista aikatavoitetta (joku jo ehti sitä kysyäkin), niin: uinti 15 min, pyöräily 37, juoksu 22, vaihdot 5 eli yhteensä 1.19. Sillä olisi tullut Kuusijärvellä tänä vuonna kilpakuntosarjassa kategoriassa M50 toiseksi. Eiköhän se ole ekaan kisaan riittävän kova tavoite…

Kausi 2, intro: M50

Kun lopetin SyVä-blogin kirjoittamisen viime vuonna, lupasin, että palaan asiaan, jos keksin tarinalle jatkoa. Nyt SyVä-menetelmä palaa tauolta (rumpujen pärinää).

Kaudella 2 aiheena on liikunta ja se, miten elämä muuttuu, kun keski-ikäinen mies ryhtyy määrätietoisesti treenaamaan. Kirjoitan näissä jatko-osissa siksi ehkä enemmän urheilusta kuin syömisestä. Juoksemisesta, pyöräilystä – ja nyt uusimpana uimisesta.

Treenaamisesta on kuitenkin vaikea raportoida ilman, että kertoo myös ravinnosta. Ruokavalioaiheisia postauksia on siis myös edelleen tulossa.

SyVä-kaudella 2 syödään enemmän. Mietitään mistä saa tarpeeksi proteiinia ja sopivasti hiilareita. Selvitetään, miten voi samanaikaisesti syödä ekologisesti ja saada tarpeeksi energiaa, jotta kunto paranee ja lihakset kasvavat. Puhutaan urheilujuomista. Ja geeleistä!

Paljon on luvassa myös juttua urheiluvälineistä (niitähän riittää).

Ai että mikä M50? 

Olen viimeisen vuoden aikana käynyt ensimmäisen kerran sitten lapsuuden partiokilpailujen urheilukisoissa. Yhden kerran juoksemassa puolimaratonin, kaksi kertaa kuntosarjan triathlon-kisoissa mikkihiirimatkoilla.

Täytän ensi vuonna 50. Ajatukseni on, että olen kilpailukykyisessä triathlon-kondiksessa triathlon-kisoissa ensi kesänä, kun olen siirtynyt sarjaan Miehet 50.

SyVä-blogi onkin nyt siis triathlon-blogi, jossa saatte seurata keski-ikäisen miehen valmistautumista ensi kauden kisoihin.

Näkökulma on sama kuin ennenkin: insinöörin havaintopäiväkirja. En edelleenkään ole ravitsemusterapeutti eikä minulla ole minkäänlaista koulutusta urheiluvalmennukseen. Kerron tässä blogissa omia kokemuksiani siitä, miten käy, kun aloittaa urheilemisen tosissaan pitkän tauon jälkeen. Mitä aloittelija ihmettelee, mitkä niksit auttoivat eteenpäin. Kerron myös mihin triathlon-välineisiin käytin ensimmäiset miljoona euroa ja mikä kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan.

Projekti alkaa nyt. Tervetuloa katsomoon.

Intro: -15 kg

Painan nyt viisitoista kiloa vähemmän kuin vuosi sitten.

Vaikka lähtötaso oli selvästi ylipainon puolella, viisitoista kiloa on silti sen verran paljon, että aika moni on huomanut asian ja kommentoinut laihtumistani.

Yllättävän moni on myös kysynyt suoraan, miten sen tein.

Menetelmä on itse keksimäni ja siksi hyvin yksinkertainen: syön vähemmän.

Se kuulostaa tietysti helpolta ja itsestään selvältä, mutta on käytännössä, varsinkin alussa, yllättävän vaikeaa. Liian vähän liikkuvan keski-ikäisen bisnes-miehen elämä on täynnä tilanteita, joissa tulee syötyä liikaa.

Oikeastaan vasta omien ruokailutottumusteni muutoksen kautta olen tajunnut, kuinka moni ympärilläni on samassa tilanteessa kuin itse olin vuosi sitten. Pikkuhiljaa lihonnut, ja lopulta sen verran ylipainoinen, että olo alkaa tuntua epämukavalta (ja aiheuttaa jo jonkinlaisia terveysvaikutuksia).

Olen siksi huomannut usein selittäväni kaltaisilleni keski-ikäisille miehille ja muutamille keski-ikäisille naisillekin, miten SyVä-menetelmäni on käytännössä toiminut. Olen kertonut monta kertaa, mistä kaikki alkoi, miten pääsin eteenpäin ja miltä nyt tuntuu. Miten syön vähemmän.

Yllättävän moni on ollut kiinnostunut.

Ajattelin siis, että ehkä tilausta vallankumoukselliselle SyVä-menetelmälle voisi olla omaa kaveripiiriäni laajemmallakin. Tässä blogissa tarkoitukseni on jakaa kokemuksiani ja huomiotani syömisen vähentämisestä.

Jos kukaan ei näitä tekstejä lue, saan tästä näppärän havaintopäiväkirjan (kirjoittaminen on minusta joka tapauksessa hauskaa). Jos taas joku lukee, syö vähemmän ja voi paremmin, olkoon se kontribuutioni suomalaisen kansanterveyden parantamiseen.

Ennen kuin aloitan, vielä lyhyt vastuuvapauslauseke: Olen koulutukseltani diplomi-insinööri. Minulla ei ole minkäänlaista terveydenhuollon, ravintoneuvonnan tai psykologian koulutusta. Ymmärrykseni lääketieteestä rajoittuu siihen, että olen lääkärin poika. En myöskään väitä, että kuvaamallani tavalla voi kuka tahansa laihtua, en ole ollut lapsesta saakka ylipainoinen, minua ei ole kiusattu ylipainon takia enkä ymmärrä mitä tunnesyöminen tarkoittaa. Tämä on tarina siitä, miten itse laihduin — sekalainen kokoelma kokemuksen kautta kertyneitä havaintoja ja matkan varrella kertyneitä vinkkejä. Ei muuta.

Hyvä. Nyt lakiosastokin on tyytyväinen ja voimme aloittaa. Hyvät naiset ja herrat: Näin toimii vallankumouksellinen SyVä-menetelmä.