32. Tyhjennysharjoitus

Edellä on tullut puhuttua liikunnan ja SyVä-menetelmän suhteesta. Jatkan ensi viikolla taas muilla aiheilla, mutta yksi liikuntaan ja syömiseen liittyvä juttu tuli vielä mieleen.

Varoituksen sana vähemmän syömisen ja liikunnan liitosta: täysin tyhjä vatsa ja urheilu on huono yhdistelmä. Koin tämän hyvin konkreettisesti vähän aikaa sitten, kun tuli hieman yllättäen sopiva mahdollisuus lenkkeilyyn päivänä, jolloin en ollut ehtinyt syödä päivällä lainkaan.

Juokseminen sujui alkuun ihan normaalisti, mutta vähän ajan kuluttua alkoi tulla huono olo, vauhti putosi ja kropassa tuntui kummalliselta. Ensin en tajunnut mistä oli kyse. Jatkoin vain juoksemista ja ajattelin että, mikä lienee, se menee varmaan kohta ohi.

Vasta kun kädet alkoivat täristä eikä meinannut jaksaa enää mäkeä ylös, tyhmällekin hahmottui, mikä ongelma oli. Kehossa ei yksinkertaisesti ollut enää energiaa jäljellä. Kolmen vartin kohdalla tuli seinä vastaan.

Takaisin kotiin päästyäni, ensiapubanaania voimattomana syödessäni, totesin, että on selvästikin niin, että juokseminen vaatii enemmän energiaa kuin pöydän ääressä istuminen. Mikä oivallus!

Vaikka normaalina työpäivänä jaksan hyvin ilman lounasta, ja juoksulenkki aamuisin onnistuu hyvin ennen aamiaista (jos ei ota huomioon sitä, etten ole ns. aamuihmisiä), pidän nykyään huolen siitä, etten lähde iltaisin tankkaamatta urheilemaan, varsinkaan jos päivä on mennyt syömättä.

Liikuntapäivinä kannattaa syödä vähän enemmän.

Mainokset

31. Selkäreppu

Jatketaan vielä liikuntateemalla: Liikunta on kivempaa kun ei ole ylipainoinen.

Tämä on yksi syy, miksi väitän, että liikunnan lisääminen on helpompaa, kunhan ensin saa vähemmän syömällä painoa vähän pudotettua.

Vähän statistiikkaa: Aloitan lenkkeilyn joka kevät ja olen matkan varrella kokeillut muutamia erilaisia urheilukelloja, joten dataa nopeudesta ja pulssista on kertynyt vuosien mittaan jonkin verran. Kun muutamia kuukausia SyVä-projektin aloittamisesta ryhdyin taas juoksemaan, ihmettelin miksei pulssi vanhoilla totutuilla kilometriajoilla enää noussutkaan yhtä korkealle kuin vuotta aiemmin.

Vaikka eihän se tietenkään mikään ihme ollut. Kun heittää rinkan pois selästä, on kevyempi juosta.

Juoksunopeus samalla sykkeellä parani pari sekuntia per kilometri jokaista laihdutettua kiloa kohti. Tai toisin sanoen: jotta sain 15 kiloa kevyempänä pulssin pidettyä sopivan korkealla, piti juosta vähintään puoli minuuttia kovempia kilometriaikoja.

Parantuneen juoksuvauhdin lisäksi painon putoaminen helpottaa tietysti juoksemista muutenkin. Kun liikutettava massa pienenee, jalat rasittuvat vähemmän, ei tule yhtä helposti hiki, ja liikkeelle lähtö on yksinkertaisesti vain helpompaa. Ja siitähän tässä on kyse: syömällä vähemmän paino putoaa, jolloin liikunnan aloittamisen kynnys pienenee. Liikunta sujuu paremmin ja liikkuminen on kivempaa. Tulee urheiltua enemmän.

Vähemmän syövä ihminen siis liikkuu enemmän. Voilà!

30. Lisää liikuntaa

Kiinnostavaa, mutta ihan väärin, sanoi eräs hyvinvointipalveluja myyvä konsultti blogiani luettuaan.

Pitäisi kuulemma mieluummin liikkua enemmän.

Liikunnan lisääminen on erittäin kannatettava idea. Tässä törmäämme kuitenkin ongelmaan, jota voisi kutsua vaikkapa urheilijan vinoumaksi.

Töissä jaksamista saarnaavat ja oikeasta ruokavaliosta lihaville puhuvat kouluttajat ovat usein hyväkuntoisia normaalipainoisia ihmisiä, jotka ovat jo aamulla ennen koulutusta käyneet joogassa ja pitävät palaverinsakin reippaasti metsässä kävellen.

Jos ei ole itse koskaan ollut ylipainoinen ja kokonaan liikkumatta, vaatii todella kovaa ammattitaitoa ja eläytymistä kehittää täysin liikunnan rutiinin kadottaneelle kiireiselle bisnesmiehelle liikuntaohjelma, joka olisi riittävän helppo aloittaa ja riittävän motivoiva jatkuakseen.

Kun aikaa ei ole, liikkua ei jaksa, ja tuntuu, ettei liikkumalla millään laihdu, pinkeän personal trainerin jumppaohjelmat ja syömisohjeet jäävät kovin helposti pelkiksi hyviksi suunnitelmiksi.

Siksi päätin itse aikoinaan aloittaa toisin.

Paino ensin alas syömällä vähemmän, sen jälkeen lisää liikuntaa, sanon minä.

Toistan silti varmuuden vuoksi: Suosittelen liikuntaa kaikille.

Liikunta pitää vireänä, lihasjumppa ryhdin kunnossa, ja säännöllinen venyttely tekee keski-ikäiselle keholle hyvää. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän kroppa taipuu, eivätkä lihakset enää kasva vaikka tekisi mitä.

Varsinkin säännöllinen venyttely ja selkä- ja vatsalihasten kunnossa pitäminen on suositeltavaa. On ihan selvää, ettei pelkkä sähköpostien naputtelu tarjoa riittävästi lihasharjoittelua, kun toimistotyöläisen selkä alkaa jumittaa.

Liikkukaa siis ihmeessä. Käykää kuntopiirissä, lenkillä, pelaamassa jalkapalloa kavereiden kanssa. Easy-joogassa, leijasurffaamassa, boulderoimassa. Mikä vain toimii ja mitä tulee edes joskus tehtyä. Hätätapauksessa myös golf käy (kunhan kävelee eikä aja golfkärryllä).

Kaikki liikunta on ihmiselle hyväksi eikä SyVä-menetelmä missään nimessä ole liikuntaa vastustava vakaumus. Liikunta on mielestäni kuitenkin enemmän hyvinvoinnin väline ja keino pysyä kunnossa kuin laihdutuskeino. Jos pitää pudottaa painoa, syömisen vähentäminen on tehokkaampaa.

Väärin tai ei, sillä tavalla minun painoni putosi. Sen seurauksena myös liikun nykyään enemmän.