41. Luopuminen

Ruokavaliopohdintojen yhteydessä viime viikolla tuli jo mainittua, että SyVä-menetelmän myötä muuttuu paitsi kuinka paljon syö myös se mitä syö. Se on itse asiassa hieman hämmentävää.

Syömiseen liittyy samanlaisia luopumisen tunteita kuin muihinkin asioihin, joita nuorena teki mutta joihin ei enää kykene.

Opiskeluaikoina pystyin bailaamaan koko yön ja lähtemään silti aamulla luennolle. Nyt jos juon illallisella pari lasia viiniä ja digestiivin, nukun huonosti ja koko seuraava päivä on vajaatehoinen. En myöskään urheile enää kuin 30-vuotias. Siksi lienee loogista, että myös syön eri asioita kuin kolmekymppisenä. Hämmentävää se on silti.

Tässä pari yllättävintä asiaa, joista olen alkanut luopua:

1. Liha

Kuten edellisessä kirjoituksessa kuvasin, lihan syönti alkaa vähetä automaattisesti, kun syö vähemmän. Ihan vain siitä syystä, että isot määrät täyslihaa tuntuvat vatsassa ikäviltä ja niiden prosessoimiseen kuluu monta päivää. Siksi päädyn nykyään ravintolassakin useimmiten kalaan ja mereneläviin lihavaihtoehdon sijaan. Se jos mikä on grilliruoasta aina pitäneelle, verisiä pihvejä aiemmin ilolla syöneelle valkoiselle heteromiehelle hämmentävä kokemus.

Hämmentyneitä ovat usein myös vanhojen tuttujen ilmeet, kun ystävä, joka nuorempana grillasi kokonaisia härkiä, kertoo vakavissaan ajatelleensa lihan syönnistä luopumista.

Ihan helpolla en sitä itsekään todeksi usko. Kerta toisensa jälkeen on tullut otettua ravintolassa vanhasta muistista raaka pihvi, ribsit ja karitsatartar – vain todetakseni, että sen jälkeen on pitkään ikävä ähky olo.

2. Olut

Pidän oluesta ja olen aina kiinnostuksella maistellut erilaisia olutlaatuja, joskus lähes oluttrendien harjalla. Olut liittyy kiinteästi moniin elämäni rutiineihin – perjantaina, saunan jälkeen, palkintona fyysisen työsuorituksen perään, kavereita tavatessa. Vaikka missä. Ja nyt olen ajatellut, että voisin pikkuhiljaa luopua oluesta kokonaan (vähemmän juon jo nyt, koska se on helpoin tapa syödä vähemmän). Olen myös alkanut tutustua alkoholittomiin olutvaihtoehtoihin.

Nyt kun olen jo laihtunut riittävästi, syy oluen juonnin vähenemiseen ei oikeastaan enää ole oluen kaloreissa (niitähän kyllä oluessa riittää) vaan se, että monet oluetkin tuntuvat nykyisin vatsassa ikäviltä. Isommat alkoholimäärät vaikuttavat myös liikaa uneen ja oloon seuraavana päivänä. Tiedän, että voin paremmin ilman olutta.

Tuntuu silti oudolta, että jättäisin työviikon päätteeksi perjantaikaljan kokonaan ottamatta. Katsotaan nyt. Ja mitä sitä sitten baarissa joisi? Ai niin: enhän minä enää käy baarissa.

Vaikea sanoa, onko syynä vähemmän syöminen, ruokavalion muutos vai pelkkä ikä (todennäköisesti kaikki yhdessä ja erikseen, limittäin ja lomittain), mutta myönnettävä se on: lihansyönti ja oluen juonti lähestyvät asymptoottisesti nollaa.

Helppoa se ei ole. Luopumisen tuska on ilmeinen. Lopulta hyvä olo kuitenkin voittaa.

Kohta loppuu varmaan myös ravintoloissa syöminen. Kävimme viime viikonloppuna uudessa trendikkäässä lähiravintolassa vieraiden kanssa syömässä. Ruoka oli todella hyvää (suosittelen lämpimästi!), mutta viiden ruokalajin menyy viinisuosituksineen oli niin massiivinen kokonaisuus, että siitä tuli, jossei nyt suoranaisesti paha olo, epämiellyttävä fiilis kuitenkin.

Niin kivaa kuin uusien ravintoloiden testaaminen ja ruokatrendien seuraaminen onkin, nykyään niin muodikkaat valmiit menu-kokonaisuudet sisältävät yksinkertaisesti liikaa ruokaa. Näyttää vahvasti siltä, että alan yhä enemmän vältellä syömistä hyvissä ravintoloissa ja jään mieluummin kotiin tekemään safkaa itse. Hämmentävää sekin.

Mainokset

34. Kiri

Joulun ja lomien jälkeen on usein ryhtiliikkeen paikka.

Kuten olen pariin kertaan jo todennut, on ihan ok ottaa syömisen suhteen vähän rennommin lomalla ja viikonloppuisin – ja muutenkin silloin tällöin. Kukaan ei jaksa tiukkaa kurinalaista elämää loputtomiin.

Liiasta itsensä piinaamisesta seuraa ennemmin tai myöhemmin repsahdus. Siksi on parempi tehdä löysemmän kurin viikoista tietoisia päätöksiä ja lomista hallittuja rennomman syömisen ajanjaksoja. Kun enemmän syömisen viikot ovat osa suurempaa suunnitelmaa, niistäkin voi nauttia ilman syyllisyyden tunnetta.

Hintana on kuitenkin se, että loman jälkeen on ryhtiliikkeen aika. Siitä ei tietenkään tule mitään, että aina on poikkeuksellinen lepsumpi viikko, poikkeuspäivä tai palkitsevan herkuttelun aika. Homma toimii, jos poikkeus on poikkeus ja arki on arki.

Kuten arvelinkin, olin joululoman aikana lihonnut pari kiloa. Kun pääsin takaisin vaakani ääreen, oli laskelman aika. Nyt alkaa kiri.

Nyt on tavoite keväälle asetettu: tammikuussa loman aiheuttama pöhötys veke ja paino takaisin lomaa edeltävälle tasolle (sen tavoitteen olen jo itse asiassa tässä välissä ehtinyt saavuttaa), sen jälkeen kesälomiin mennessä vielä viisi kiloa pois. Tasaisen vauhdin taulukolla se tekee 400 grammaa viikossa tästä kesäkuuhun (ja jää vielä vähän pelivaraa satunnaisiin taantumiin, hiihtolomaan ja viikonloppuihin).

Voi hyvin olla, ettei suunnitelma ihan pidä, mutta sen verran täytyy tsempata, että arjen rytmi löytyy jälleen. SyVä-menetelmäkään ei ole mikään ihmekuuri, jolla paino putoaa itsestään.

Itseään ei pidä huijata. Vähemmän syömällä laihtuminen vaatii itsehillintää ja itsetuntemusta. Ryhtiliike tarvitaan, jottei loman aikana opittu löysempi rytmi jää päälle.

Poikkeukset ansaitaan arkena.

27. Loma 2 (jojo)

Kirjoitan tätä parin viikon lomalla. Mukavaa lepäilyä uima-altaalla, hyviä ravintoloita, aamiaisbuffetteja hotelleissa (munakaskokki olisi kotonakin kiva!), kylmää olutta rannalla. Pahoin pelkään, että kun pääsen ensi viikolla takaisin kotiin, vaaka näyttää muutaman kilon enemmän kuin lähtiessä.

Vaikka lomallakin voi tietenkin olla tiukkana ja syödä joka välissä vähän vähemmän kuin edellisellä lomalla – syömällä toisena päivänä aamiaisella vähän vähemmän kuin ensimmäisen huumassa ja jättämällä illalla viimeisen turhan oluen tilaamatta -, huomaan olevani valmentajana nykyään itse itselleni lepsumpi.

Laitan sallivamman asenteen lähinnä sen piikkiin, ettei minun oikeastaan tarvitsisi enää laihtua, ainakaan paljon. Siksi minun on helpompi sallia itselleni enemmän kivaa ja epäterveellistä. Toisaalta tiedän, että minulla on keinot, tahto ja rutiinit, joilla painon saa taas palautumaan lepsuilun jälkeen.

Itsensä palkitseminen onnistuneen laihtumisen jälkeen on kuitenkin todellinen sudenkuoppa, laihtuvan ihmisen klassinen haaste. Jojon alku.

Painon pitäminen alhaalla ja tasaisena laihtumisen jälkeen on tunnetusti vaikeaa, ehkä jopa vaikeampaa kuin painon pudottaminen. Tasapainon löytäminen uuden normaalipainon ympärillä ei ole helppoa. Moni repsahtaa laihdutuskuurin jälkeen ja palaa pikkuhiljaa aiempiin syömätapoihinsa ja takaisin ylipainon puolelle.

Juuri siksi vähemmän syöminen ei saa olla kuuri vaan tavoitteena pitää olla pysyvä syömätapojen muutos. Kun vähemmän syömisen mahdollisuudet oppii näkemään ja tunnistaa tilanteet, joissa itse helposti syö liikaa, uusista tavoista tulee vähitellen rutiineja, joista pystyy pitämään kiinni houkutustenkin keskellä. Silloin pystyy syömään vähemmän vaikka lomahotellin all inclusive -buffetissa (niiden välttämistä suosittelen kyllä silti kaikille jo pelkästään sen takia, että ne ovat aika hirveitä).

Painon vaihtelu on normaalia. Arkenakin. Erityisen normaalia on, että paino voi lomalla nousta. Mutta jos huomaa, että trendi kääntyy ja pidemmän ajanjakson painokäyrä alkaa osoittaa ylöspäin, pitää ottaa tiukempi kuri taas käytöön. Jojo pitää pysäyttää heti alkuunsa.

Vertailukohtana syvä-lomalla pitää kuitenkin olla aiempi loma, ei arkisyöminen töissä ja kotona. Jotta lomafiilis säilyy, lomasääntöjen pitää olla vähän sallivampia. Fakta on joka tapauksessa se, että iso muutos syntyy arjessa.

Lomaruokailun vaikutuksia voi myös kompensoida urheilemalla. Lomalla on nimittäin enemmän aikaa liikkuakin, ja lenkkeily valtameren rannalla on mukavampaa kuin räntäsateessa tai juoksumatolla. Liikunta ei ole SyVä-menetelmässä mitenkään kiellettyä. Se on päinvastoin hyvinkin suositeltavaa. Tämä on aihe, josta olen saanut blogin aloittamisen jälkeen eniten palautetta ja kysymyksiä. Siitä syystä ajattelin, että omistan ensi viikolla pari kirjoitusta liikunnalle.

Niitä kirjoitellessa taidan kuitenkin ottaa tässä allasbaarissa vielä toisen pienen oluen. Ehkä loman tuntu syntyy juuri siitä, että juo lounaalla oluen eikä vissyä. Varsinkin jos vissy maksaa enemmän kuin olut.