50. Tavoitteet

Täytän siis ensi vuonna 50 ja kilpailen sarjassa M50. Olen ajatellut, että kun vertailuryhmä vanhenee, vähän heikommallakin suorituksella pärjää.

Tosin kun noita kisatuloksia selailee, nopeimmat viiskymppiset ukot kiskoo kyllä vähintään yhtä lujaa kuin M40-sarjalaiset. Kärjen takana sedät nitkuttaa silti vähän rauhallisemmin, joten uskon – ainakin vielä tässä vaiheessa –, että minulla on mahdollisuuksia pysyä vauhdissa mukana.

Joskus aiemmin ajattelin, etten todellakaan halua osallistua mihinkään urheilukilpailuun; itsekseni juokseminen riittää. Kuten vähemmän syömisessäkin, olen sittemmin havainnut, että myös urheilussa tavoitteet ovat olennainen osa motivaatiota ja yksi onnistumisen edellytys.

Kilpailupäivät ovat treenimotivaation kannalta tärkeitä.

Kesäkuuksi on siksi sovittu seuraava triathlon, jossa tarkoitukseni on vetää elämäni ensimmäinen oikea sprinttikisa.

Paikkana on Vantaan Kuusijärvi, missä järjestetään Vantaa Triathlon. Vantaa on hyvä kisapaikka, ja tapahtumassa on tarjolla kaikille jokin sopiva sarja, Kokeile Triathlonia sarjasta [sic] aina SM-tason skaboihin. Vantaatriathlonin kielellä aion osallistua ensi vuonna Kilpakuntosarjaan (750 metriä uintia, 20 km pyöräilyä ja viiden kilsan juoksu).

Olemme siis vielä kaukana ironman-tasosta, mutta sprinttikisassakin on minulle tavoitetta kyllikseen, sillä en tällä hetkellä oikeastaan osaa vielä uida. Tai siis osaan tietenkin sen verran uida, että pysyn pinnalla ja pääsen eteenpäin, mutta vapaauintitekniikkani on aika onnetonta enkä pysty hengästymättä uimaan juuri altaan mittaa enempää.

Kävin Kuusijärvellä tänä vuonna kokeilemassa ns. kuntosarjan kilpailua, jossa kisamatkat olivat melkein kuin sprintissä, uinti vain lyhyempi, 500 metriä. Kuntosarjan kisoissa on myös kilpapyörät kielletty (sitä mitataan renkaan leveydellä) ja mukana on väkeä kaikenlaisilla varusteilla.

En todellakaan ollut 500 metrin uintiin valmis, suurimman osan matkasta vedin niska jäykkänä mummosammakkoa. Häntäpään uimareillakin oli kuitenkin hyvä tunnelma, ja kokemus oli kokonaisuutena sen verran kiva, että päätin heti, että 2020 palataan asiaan paremmin valmistautuneena. Siinä siis Tavoite nro 1.

Jos sprintti sujuu kesäkuussa, seuraava tavoite on osallistua myöhemmin kesällä johonkin perusmatkan (1500m, 40km, 10km) kilpailuun. Se kiinnostaa minua matkana oikeastaan enemmän, jos vain uinnin saa sen verran kulkemaan, että uskaltaa lähteä mukaan läpsimään. Olisi enemmän aikaa polkea ja juosta selkiä kiinni.

Sillä, että tiedossa on kisa, jossa kunto mitataan, on hämmästyttävä vaikutus treenaamiseen. Kukaan ei halua tehdä julkisesti itsestään ihan pelleä, ja lähestyvä deadline (tässä yhteydessä ehkä vähän huono ilmaisu…) auttaa lenkille lähdössä silloin kun ei oikein ehtisi/huvittaisi.

Vielä parempi motivaattori on tietysti julkinen tavoite. Ja jos julkisuuden tehoa haluaa vielä lisätä, voi vaikkapa kertoa tavoitteestaan koko internetille…

Aikaa lähtöön jäljellä 292 päivää.

41. Luopuminen

Ruokavaliopohdintojen yhteydessä viime viikolla tuli jo mainittua, että SyVä-menetelmän myötä muuttuu paitsi kuinka paljon syö myös se mitä syö. Se on itse asiassa hieman hämmentävää.

Syömiseen liittyy samanlaisia luopumisen tunteita kuin muihinkin asioihin, joita nuorena teki mutta joihin ei enää kykene.

Opiskeluaikoina pystyin bailaamaan koko yön ja lähtemään silti aamulla luennolle. Nyt jos juon illallisella pari lasia viiniä ja digestiivin, nukun huonosti ja koko seuraava päivä on vajaatehoinen. En myöskään urheile enää kuin 30-vuotias. Siksi lienee loogista, että myös syön eri asioita kuin kolmekymppisenä. Hämmentävää se on silti.

Tässä pari yllättävintä asiaa, joista olen alkanut luopua:

1. Liha

Kuten edellisessä kirjoituksessa kuvasin, lihan syönti alkaa vähetä automaattisesti, kun syö vähemmän. Ihan vain siitä syystä, että isot määrät täyslihaa tuntuvat vatsassa ikäviltä ja niiden prosessoimiseen kuluu monta päivää. Siksi päädyn nykyään ravintolassakin useimmiten kalaan ja mereneläviin lihavaihtoehdon sijaan. Se jos mikä on grilliruoasta aina pitäneelle, verisiä pihvejä aiemmin ilolla syöneelle valkoiselle heteromiehelle hämmentävä kokemus.

Hämmentyneitä ovat usein myös vanhojen tuttujen ilmeet, kun ystävä, joka nuorempana grillasi kokonaisia härkiä, kertoo vakavissaan ajatelleensa lihan syönnistä luopumista.

Ihan helpolla en sitä itsekään todeksi usko. Kerta toisensa jälkeen on tullut otettua ravintolassa vanhasta muistista raaka pihvi, ribsit ja karitsatartar – vain todetakseni, että sen jälkeen on pitkään ikävä ähky olo.

2. Olut

Pidän oluesta ja olen aina kiinnostuksella maistellut erilaisia olutlaatuja, joskus lähes oluttrendien harjalla. Olut liittyy kiinteästi moniin elämäni rutiineihin – perjantaina, saunan jälkeen, palkintona fyysisen työsuorituksen perään, kavereita tavatessa. Vaikka missä. Ja nyt olen ajatellut, että voisin pikkuhiljaa luopua oluesta kokonaan (vähemmän juon jo nyt, koska se on helpoin tapa syödä vähemmän). Olen myös alkanut tutustua alkoholittomiin olutvaihtoehtoihin.

Nyt kun olen jo laihtunut riittävästi, syy oluen juonnin vähenemiseen ei oikeastaan enää ole oluen kaloreissa (niitähän kyllä oluessa riittää) vaan se, että monet oluetkin tuntuvat nykyisin vatsassa ikäviltä. Isommat alkoholimäärät vaikuttavat myös liikaa uneen ja oloon seuraavana päivänä. Tiedän, että voin paremmin ilman olutta.

Tuntuu silti oudolta, että jättäisin työviikon päätteeksi perjantaikaljan kokonaan ottamatta. Katsotaan nyt. Ja mitä sitä sitten baarissa joisi? Ai niin: enhän minä enää käy baarissa.

Vaikea sanoa, onko syynä vähemmän syöminen, ruokavalion muutos vai pelkkä ikä (todennäköisesti kaikki yhdessä ja erikseen, limittäin ja lomittain), mutta myönnettävä se on: lihansyönti ja oluen juonti lähestyvät asymptoottisesti nollaa.

Helppoa se ei ole. Luopumisen tuska on ilmeinen. Lopulta hyvä olo kuitenkin voittaa.

Kohta loppuu varmaan myös ravintoloissa syöminen. Kävimme viime viikonloppuna uudessa trendikkäässä lähiravintolassa vieraiden kanssa syömässä. Ruoka oli todella hyvää (suosittelen lämpimästi!), mutta viiden ruokalajin menyy viinisuosituksineen oli niin massiivinen kokonaisuus, että siitä tuli, jossei nyt suoranaisesti paha olo, epämiellyttävä fiilis kuitenkin.

Niin kivaa kuin uusien ravintoloiden testaaminen ja ruokatrendien seuraaminen onkin, nykyään niin muodikkaat valmiit menu-kokonaisuudet sisältävät yksinkertaisesti liikaa ruokaa. Näyttää vahvasti siltä, että alan yhä enemmän vältellä syömistä hyvissä ravintoloissa ja jään mieluummin kotiin tekemään safkaa itse. Hämmentävää sekin.

34. Kiri

Joulun ja lomien jälkeen on usein ryhtiliikkeen paikka.

Kuten olen pariin kertaan jo todennut, on ihan ok ottaa syömisen suhteen vähän rennommin lomalla ja viikonloppuisin – ja muutenkin silloin tällöin. Kukaan ei jaksa tiukkaa kurinalaista elämää loputtomiin.

Liiasta itsensä piinaamisesta seuraa ennemmin tai myöhemmin repsahdus. Siksi on parempi tehdä löysemmän kurin viikoista tietoisia päätöksiä ja lomista hallittuja rennomman syömisen ajanjaksoja. Kun enemmän syömisen viikot ovat osa suurempaa suunnitelmaa, niistäkin voi nauttia ilman syyllisyyden tunnetta.

Hintana on kuitenkin se, että loman jälkeen on ryhtiliikkeen aika. Siitä ei tietenkään tule mitään, että aina on poikkeuksellinen lepsumpi viikko, poikkeuspäivä tai palkitsevan herkuttelun aika. Homma toimii, jos poikkeus on poikkeus ja arki on arki.

Kuten arvelinkin, olin joululoman aikana lihonnut pari kiloa. Kun pääsin takaisin vaakani ääreen, oli laskelman aika. Nyt alkaa kiri.

Nyt on tavoite keväälle asetettu: tammikuussa loman aiheuttama pöhötys veke ja paino takaisin lomaa edeltävälle tasolle (sen tavoitteen olen jo itse asiassa tässä välissä ehtinyt saavuttaa), sen jälkeen kesälomiin mennessä vielä viisi kiloa pois. Tasaisen vauhdin taulukolla se tekee 400 grammaa viikossa tästä kesäkuuhun (ja jää vielä vähän pelivaraa satunnaisiin taantumiin, hiihtolomaan ja viikonloppuihin).

Voi hyvin olla, ettei suunnitelma ihan pidä, mutta sen verran täytyy tsempata, että arjen rytmi löytyy jälleen. SyVä-menetelmäkään ei ole mikään ihmekuuri, jolla paino putoaa itsestään.

Itseään ei pidä huijata. Vähemmän syömällä laihtuminen vaatii itsehillintää ja itsetuntemusta. Ryhtiliike tarvitaan, jottei loman aikana opittu löysempi rytmi jää päälle.

Poikkeukset ansaitaan arkena.