62. Punttisali

Nyt kun syksyä pukkaa ja ulkourheilu vääjäämättä vähän vähenee, otin itseäni jäykästä keski-ikäisestä niskasta kiinni ja palasin salille.

En ole koskaan ollut suuri punttisalifani. Punttiksesta on yleensä tullut mieleen ahdas ja pimeä hikinen loukko ja vanhan luokkakaverini määritelmä punttisalilla kuntoilemisesta: mennään puhumaan paskaa telineissä.

Löysin kuitenkin viime vuonna salin, joka on logistisesti hyvässä paikassa metroasemalla ja siisti ja väljä – jopa tyylikäs. Pukuhuonekaan ei haise. Sen jälkeen punttisalilla käynti on parhaimmillaan ollut ihan miellyttävä kokemus.

Punttisali on jännä sosiaalipsykologinen observointitila. Seuraan aina mielenkiinnolla minkänäköistä jengiä salilla on. Arkkityyppejä on monenlaisia, liian pienissä vaatteissa treenaavista ja itseään kuvaavista hiljaa puurtaviin eläkeläisiin, ja hauiksiaan peilistä katselevista miehistä kovaäänisiin höpöttäjiin.

Alunperin minut ajoi salille ns. core. Kun juoksuvauhti koveni, huomasin nopeasti, että kipu ei tule ekana jalkoihin vaan ensimmäisenä väsyy selkä. Tiedän juoksevani liian kovaa, kun takana lantion yläpuolella selkärangan vieressä lihakset alkavat krampata. Korsetti ei oikein tahdo pysyä kasassa, ja kun niin käy, ryhti pettää ja koko juoksuasento hajoaa.

Tavoitteeni salilla on siis ensisijaisesti vatsan ja selän lihasten vahvistaminen, mutta vaihtelun vuoksi olen välillä kokeillut myös erilaisia käsi- ja hartiakojeita ja joitakin jalkapuristimia ja muita keskiaikaisen kidutuslaitteen näköisiä pingottimia.

Kuten edellä olevasta kuvauksesta käynee ilmi, en ole kovin pro näissä punttisalivehkeissä. Treeniohjelmanikin on itse keksimäni ja siksi hyvin yksinkertainen. Kierrän kolme rundia, laitteita aina vähän fiiliksen ja ruuhkien mukaan vaihdellen, ja otan jokaisessa telineessä 15 vetoa painoja pikkuhiljaa lisäten. Toistaiseksi tämä on toiminut kohtuullisesti, mutta tiedostan kyllä, että tehokkaampiakin tapoja kehittää lihaksia varmaan olisi. Jossain vaiheessa lienee syytä olla yhteydessä ns. asiantuntijaan ja saada joku hieman systemaattisempi harjoitusohjelma.

Kuten syömisessäkin, punttisalillakin pitää oppia kuuntelemaan omaa kroppaa ja mennä omien tuntemusten mukaan. Sopivat painot ja harjoitukset löytää varovaisesti kokeilemalla.

Oman suunnitelman seuraaminen on salilla välillä vaikeaa, kun omaa suoritustaan väkisinkin vertaa muihin ja tsekkaa koko ajan millä painoilla muut ovat samoissa tellingeissä treenanneet. Siitä pitää tietoisesti pyrkiä eroon, varsinkin alussa kun painojen täytyy olla omassa treenissä pieniä. Itse ainakin vedin alkuun innoissani kaikkiin laitteisiin liian isot painot enkä sitten jaksanut toistoja ollenkaan niin montaa kuin olin suunnitellut.

Pidin kesällä punttisalista kokonaan taukoa enkä ole sen jälkeen oikein vieläkään päässyt säännöllisissä treeneissä vauhtiin, vaikka olenkin maksanut kuukausimaksua. (sairaan kalliita punttisalikäyntejä elo-syyskuussa!). Nyt syksyllä ensimmäisillä käynneillä todellakin huomaa, että kesällä on ollut tauko. Kaikkien painojen kanssa joutuu palaamaan ajassa taaksepäin. Ainoa positiivinen yllätys olivat käsivoimia vaativat vedot, joissa jaksoi heti ekalla kerralla samat kuin ennen kesää. Jonkin verran on kai siis ehtinyt uidessa käsiään heiluttaa.

Kivaa tässäkin on se, että kun olemattomista lihaksista aloittaa, kehitystä tapahtuu aika nopeasti. Jo muutaman säännöllisen käynnin jälkeen huomaa, että jaksaa tehdä samoja vetoja vähän isommilla painoilla, ja joka kerta kun voi tuikata laitteen painotikun yhtä isompaan reikään, tulee hyvä fiilis. On saanut jotain aikaan.

P.S. Erikoismaininta sille, joka on suunnitellut punttisalin suihkutilojen valot. Ne on taitavasti tehty niin, että valoista tulee todella voimakkaat varjot. Kun suihkun jälkeen näkee itsensä saunan oven heijastuksesta, lihakset näyttävät isommilta ja hyvällä mielikuvituksella voi sopivasta kulmasta katsellen kuvitella itselleen pyykkilautavatsan

61. Syysplösähdys

Detraining, sanoo kello.

En ole tällä viikolla urheillut vielä lainkaan ja viime viikonlopunkin lenkit jäivät juoksematta. Olen myös syönyt epäsäännöllisesti ja vähän mitä sattuu.

Syy on selvä: Syksy tuli.

Aamulla, kun pitäisi lähteä polkemaan töihin, on pimeää. Töiden jälkeen, kun ehtisi lenkille, on pimeää. Uimahallissa on pimeää (no okei, ei ole, mutta siltä tuntuu).

Lisäksi on kylmä ja koko ajan sataa.

Tämä ns. syysplösähdys on syysmasennuksen muoto, joka saattaa iskeä aktiiviurheilijaan pohjoisella pallonpuoliskolla loka-marraskuussa. Itselleni se iskee joka syksy.

Sinällään ei kai ole mikään ihme, että motivaatio liikkua putoaa eikä urheilu tunnu kesän jälkeen kivalta, kun ulkona on pimeää, märkää ja kylmää. Ja pimeää.

Effektiä voimistaa vielä se, että sesongin viimeiset kisat ovat yleensä alkusyksystä ja niihin tsemppaamisen jälkeen saattaa olla muutenkin palautumisen tarpeessa. Lisäksi avovesiuinti loppuu, kun se ei yksinkertaisesti vain ole kivaa kylmässä vedessä, ja tuo omalta osaltaan syksyyn lopullisuuden tuntua.

Mutta ei hätää. Kuten takapakki aikoinaan vähemmänsyömisen yhteydessä, tämäkin on a) tavallista b) ohimenevää c) syytä ottaa rauhallisesti ja osana projektin normaalia aaltoliikettä. Koska tämä on tuttu juttu, olen oppinut olemaan itselleni armollinen. Viikko pari vähemmän treeniä syksyllä ei vaikuta ns. suureen kuvaan mitenkään.

Hoitokin on olemassa: Kaikkeen on olemassa varusteet. Pitää vain kaivaa esiin paksummat trikoot, neopreenihanskat ja lämmittävät suojat pyöräilykenkien päälle, ja matka jatkuu taas. Kun on muutaman kerran polkenut sateessa ja juossut pimeässä pipo päässä ja todennut että sekin sujuu oikein hyvin, seuraavat kerrat ovat jälleen helpompia. Sopiva talvisesongin viikkorytmi löytyy pikkuhiljaa.

Talvella voi tietenkin myös polkea ja juosta sisällä. En tosin tykkää matolla juoksemisesta, joten epäilen että jatkan ulkona juoksemista niin kauan kuin pystyn. Teloilla sisällä pyöräilyä en ole vielä koskaan kokeillut, mutta se saattaa olla ohjelmassa siinä vaiheessa, kun ulkona alkaa olla liukasta.

Kaipa se tästä taas.

Mutta on siellä kyllä aamuisin pimeää (sanoinko sen jo?). Voisikohan sitä lähteä johonkin lämpimään treenaamaan?

26. Joulu

Sesongin päätteeksi vielä yksi kirjoitus uima-altaan ääreltä. Joulu on kuin muutkin lomat (tai messut): vähemmän syömisen kannalta haastavaa aikaa, mutta toisaalta hyvä hetki pitää hieman lomaa myös ruokailujen seuraamisesta.

Ei ole mitään järkeä siinä, että jättää jouluna kinkun tai mädin syömättä, jos juuri niistä syntyy joulun tunnelma ja lomafiilis. Lomalla pitää voida nauttia elämästä eikä joulu ole siinä mielessä mikään poikkeus. On ihan sallittua ja normaalia syödä jouluna vähän enemmän. 

Joulupöydässäkin voi silti tehdä muutaman asian, jotka saattavat vähentää syömisen määrää.

Hyvä keino voi tässäkin olla tarjonnan rajoittaminen. Joulupöytä on buffet, ja buffeteissa syö helposti liikaa, koska tekee mieli kokeilla kaikkea ja maistaa vähän vielä tuolta ja täältä. Jos vaihtoehtoja on pöydässä niukemmin, syö automaattisesti vähemmän.

Viime aikoina lukemieni ruoka-artikkelien perusteella näyttäisi olevan trendikästä rakentaa jouluateria notkuvan noutopöydän sijaan kolmen ruokalajin valmiin menyyn pohjalta. Se on hyvä idea. Jätetään pois rosolli ja rullasyltty, joita kukaan ei oikeasti halua syödä, ja keskitytään olennaiseen.

Itselle kaikkein hankalimpien jouluherkkujen suhteen voi ostaa ruokaa alunperinkin vähemmän. Tästä puhuin jo aiemmin karkkipussien kohdalla. Jos tietää, ettei pysty hillitsemään vaikkapa vihreiden kuulien kulutusta, kannattaa kontrolli siirtää jo joulua edeltävään aikaan ja ostaa viileästi kuulia vain pieni rasia.

Vaikka SyVä-menetelmän tavoitteena on kehittää itsehillintää ja nälän hallintaa ja nimenomaan oppia olemaan syömättä tilanteissa, joissa houkuttelevaa ruokaa on tarjolla ylenmäärin, oman kehon tuntemista on myös heikkouksien tunnistaminen. Poikkeukselliset olosuhteet vaativat joskus äärimmäisiä toimenpiteitä.

Kaikista kikoista ja varokeinoista huolimatta ei laihtuminen jouluna ole kovin todennäköistä. Jos tekee itselleen tavoiteaikatauluja painon pudottamiseen, vuosikellossa kannattaa varautua siihen, että painonhallinta on joulukuussa hankalampaa. Odotukset kannattaa suosiolla asettaa sen mukaan.

Liian kovia tavoitteita itselleen asettava ihminen on harvoin onnellinen eikä laihduttaen vietetty joulu ole kovin hauska.

Hauskaa joulua kaikille!