26. Joulu

Sesongin päätteeksi vielä yksi kirjoitus uima-altaan ääreltä. Joulu on kuin muutkin lomat (tai messut): vähemmän syömisen kannalta haastavaa aikaa, mutta toisaalta hyvä hetki pitää hieman lomaa myös ruokailujen seuraamisesta.

Ei ole mitään järkeä siinä, että jättää jouluna kinkun tai mädin syömättä, jos juuri niistä syntyy joulun tunnelma ja lomafiilis. Lomalla pitää voida nauttia elämästä eikä joulu ole siinä mielessä mikään poikkeus. On ihan sallittua ja normaalia syödä jouluna vähän enemmän. 

Joulupöydässäkin voi silti tehdä muutaman asian, jotka saattavat vähentää syömisen määrää.

Hyvä keino voi tässäkin olla tarjonnan rajoittaminen. Joulupöytä on buffet, ja buffeteissa syö helposti liikaa, koska tekee mieli kokeilla kaikkea ja maistaa vähän vielä tuolta ja täältä. Jos vaihtoehtoja on pöydässä niukemmin, syö automaattisesti vähemmän.

Viime aikoina lukemieni ruoka-artikkelien perusteella näyttäisi olevan trendikästä rakentaa jouluateria notkuvan noutopöydän sijaan kolmen ruokalajin valmiin menyyn pohjalta. Se on hyvä idea. Jätetään pois rosolli ja rullasyltty, joita kukaan ei oikeasti halua syödä, ja keskitytään olennaiseen.

Itselle kaikkein hankalimpien jouluherkkujen suhteen voi ostaa ruokaa alunperinkin vähemmän. Tästä puhuin jo aiemmin karkkipussien kohdalla. Jos tietää, ettei pysty hillitsemään vaikkapa vihreiden kuulien kulutusta, kannattaa kontrolli siirtää jo joulua edeltävään aikaan ja ostaa viileästi kuulia vain pieni rasia.

Vaikka SyVä-menetelmän tavoitteena on kehittää itsehillintää ja nälän hallintaa ja nimenomaan oppia olemaan syömättä tilanteissa, joissa houkuttelevaa ruokaa on tarjolla ylenmäärin, oman kehon tuntemista on myös heikkouksien tunnistaminen. Poikkeukselliset olosuhteet vaativat joskus äärimmäisiä toimenpiteitä.

Kaikista kikoista ja varokeinoista huolimatta ei laihtuminen jouluna ole kovin todennäköistä. Jos tekee itselleen tavoiteaikatauluja painon pudottamiseen, vuosikellossa kannattaa varautua siihen, että painonhallinta on joulukuussa hankalampaa. Odotukset kannattaa suosiolla asettaa sen mukaan.

Liian kovia tavoitteita itselleen asettava ihminen on harvoin onnellinen eikä laihduttaen vietetty joulu ole kovin hauska.

Hauskaa joulua kaikille!

Mainokset

24. Juhlat

Olin eilen, kuten varmaan moni muukin, Suomi 100 -juhlissa. Vaikka juhlat eivät omalta osaltani kovin pitkään jatkuneetkaan, vireystila on tänään ollut jonkin verran normaalia heikompi. Päivän ruokailuja ja mielihaluja tarkkailtuani mieleen tuli taas pari juttua, jotka voisi täällä blogissakin jakaa.

Ensinnäkin: juhlat ovat juhlia, ja niissä kuuluu olla kivaa. Kuten lomalla, juhlissakaan ei kannata olla syömisen suhteen kovin nipo. Jos iltamenoja ei ole elämässä kovin usein, on pitkän ajan trendien kannalta ihan sama, mitä juhlissa syö. Arki ratkaisee, laihtuuko vai lihoaako.

Juhlissakin voi siitä huolimatta tiedostaa tilanteensa ja hieman tarkkailla käytöstään, varsinkin loppuillasta (monessakin mielessä varmasti, mutta tarkoitan tässä nyt syömistä ja juomista). Loppuillan turhat drinkit ja ajanvietesyöminen tuovat kehoon älyttömästi turhaa energiaa. Toisaalta, ne ovat siksi myös aika helppo tapa vähentää syömistä. Muutenkin on tietysti niin, että jos juhlissa on niin tylsää, että ajan saa kulumaan vain menemällä kahdeksannen kerran noutopöytään tai taas baariin, voi olla parempi lähteä kotiin nukkumaan…

Toisekseen: juhlapäivinä kannattaa suosiolla jättää laihduttaminen kokonaan väliin. Vähän syöminen päivällä ennen juhlia on huono idea. Vielä huonompi idea on olla koko päivä syömättä ja vetää sitten illalla juhladrinkkejä tyhjään vatsaan. Vaikka itse usein jätän lounaan kokonaan väliin, syön aina lounaan, kun illalla on bileet.

Ja lopuksi: Jos sattuu käymään niin, että vanhojen kavereiden kanssa tulee kuitenkin otettua vielä yhdet ja aamulla on verensokeri alhaalla ja kehon hormonitasapaino sekaisin, SyVä-menetelmä joutuu todelliseen testiin. Krapulassahan tulee tunnetusti syötyä ihan mitä sattuu. Keho huutaa suolaista ja rasvaista ja vaikka mitä, ja ihminen on vielä normaaliakin heikompi kiusausten edessä.

Onnistunut seuraavan päivän syömisen hallinta vaatii erityistä tarkkaavaisuutta ja luonteen lujuutta. Jos tietää luonteensa olevan heikko, tilanteen ennakointi voi olla hyvä keino. Kannattaa jo etukäteen varata aamuksi sopivia aineksia saataville. Sopivan epäterveellisiä, jotta aamun oudot mielihalut tulevat kuitattua, mutta kuitenkin terveellisempiä kuin kaikkein tyhmimmät asiat, millä dagen efter -kehoa voisi helliä. Vaikkapa mehua ja hedelmiä sokeristen virvoitusjuomien sijaan. Ei sipsejä suolaisen himoon vaan vähän suolaisempaa leipää ja leivän päälle poikkeuksellisesti vähän rasvaisempaa makkaraa. Kokeilemalla löytyy sopiva balanssi. Kukin on tässä oman kehonsa paras asiantuntija.

Vähemmän syövän on hyvä mieltää juhlat kokonaisuudeksi, johon kuuluu valmistautuminen ja jälkihoito. Sekä ottaa faktana se, että juhlissa yleensä lihoaa. Se on ihan okei. Kunhan ei tule tavaksi.

20. Messut

Kävin messuilla. Lihosin kilon.

Messumatkat ovat perinteisesti haastavia ihmiskeholle, eräänlaista työelämän extreme-urheilua.

Vuorokausirytmi on poikkeuksellinen, on aikaeroa, on team buildingiä ja dinnereitä asiakkaiden kanssa. Päivät ovat pitkiä ja yöt lyhyitä.

Messuilla myös syödään epäsäännöllisesti ja vähän mitä sattuu.

Ruokavalio perustuu yleensä siihen, että aamulla vedetään raskas hotelliaamiainen kaikkine houkutuksineen, jotta päivällä selviää kolmioleivillä. Väliin kahvia ja kolaa, jotta jaksaa olla koko päivän ständillä ja palavereissa ilman kunnollista lounasta, ja iltapäivällä pidetään kone käynnissä naapuriständin suklaakulhon avulla. Kun messupäivä loppuu, lähdetään illalliselle, jossa syödään sitten koko päivän edestä ja kiskotaan kaljaa kaksin käsin isoista tuopeista.

Ja aamulla huonosti nukutun liian lyhyen yön jälkeen sama uusiksi.

Tätä toistetaan n kertaa, pahimmillaan viikko kerrallaan.

Edellytykset vähemmän syömiselle ovat siis messuilla lähtökohtaisesti erittäin huonot.

Asiaan kuuluu, että joka kerta messuille lähtiessä mukaan pakataan urheiluvaatteet, jotta huonoa elämää voisi kompensoida käymällä lenkillä tai hotellin punttisalilla. Urheiluvarusteet jäävät kuitenkin iskemättöminä laukkuun, koska illalla väsyttää, aamulla väsyttää, pitää lukea sähköpostit, hotellissa ei ollutkaan punttisalia, oli liian kylmä tai kuuma ja liian vähän aikaa, tuli juotua liikaa, jalkoihin sattuu, ja ja ja.

Pahinta on se, että messumatkalla lepsuilu on jotenkin ymmärrettävää ja henkisesti helppoa sallia itselleen, koska messuilla nyt yleensä vain on tapana elää vähän epäsäännöllisempää elämää. Kyseessähän on poikkeus. Vaikkei muuten arkena joisikaan olutta, pitkän messupäivän jälkeen sen on aina joitenkin ansainnut.

Siihen vielä päälle vähän ryhmäpainetta: Hyvät tiimipelurit lähtevät aina yhteiselle illalliselle. Onhan se tärkeää, että tiimin kanssa vähän rentoudutaan, kun tehdään pitkää päivää, paljon duunia ja ollaan poissa kotoa.

Ja kyllä se onkin. Messuilla keksitään monesti hyviä ideoita, kun ollaan irti konttorin arjesta ja on aikaa jutella kollegojen kanssa. Ja tehdään siellä joskus kauppaakin. Painonhallinta vain on vaikeaa.

Messumatkoillakin voi silti yrittää syödä vähemmän.

Aamiainen ilman pekonia on mahdollinen. Lounas voi olla muutakin kuin salamipanini. Voi kulkea joka toisen karkkikulhon ohi. Voi lopettaa teambuildingin ensimmäisen litran tuopin jälkeen. Ainakin periaatteessa.

Valitettava totuus on silti tämä:

Jos haluaa laihtua, kannattaa vähentää messumatkoja.