38. Hampurilainen

Olen kehittänyt poikani kanssa yhteisen paheen.

Kun vaimo on matkoilla, käymme Burger Kingissä vetämässä päivälliseksi Whopperit.

Ravitsevia hampurilaisaterioita nauttiessani olen tietysti joutunut miettimään hampurilaisannosten sisältöä, vähemmän syömistä ja burgeripaikkojen dynamiikkaa.

Hampurilaisateriat ovat vähemmän syömisen kannalta vaikeita, koska annoskoot on valmiiksi määritelty (nälän mukaan voi lähinnä valita vain normaalia isompia annoksia) ja aterian sisältö on niin vakiintunut, että standardista poikkeaminen vaatii erityistä viitseliäisyyttä. Hampurilaisravintoloihin liittyy usein myös sosiaalinen tilanne, jossa napostelu ja epäterveellinen syöminen ikään kuin kuuluu asiaan.

Vaihtoehtoja kuitenkin on.

Helpoin tapa on jättää ranskalaiset ateriasta veke ja pyytää tilalle jotain kevyempää. Ainakin salaattiannoksen saa ranujen tilalle melkein joka paikasta. Poika ottaa yleensä mieluiten porkkanapussin.

Ihan helpoksi salaatin syömistä ranskalaisten sijaan ei ole tehty. Salaattiannosten taso vaihtelee tavallisissa hampurilaisravintoloissa säälittävästä siedettävään. Esimerkiksi Hesburgerin salaattiannos on tragikoomisella tavalla humoristinen. Myönteisesti ajatellen senkin voi tietysti nähdä vain haasteena ja kokeena sille, kuinka tottunut vähemmän syöjä itsestä on tullut.

Monista hampparimestoista saa myös sämpylän väliin vaihtoehtoisia proteiineja, jotka kyllä nekin monesti ovat joko rasvassa paneroituja tai kuivia, mutta vaihtoehtoja yhtä kaikki.

Ja aina voi pyytää tavallista hampurilaista kustomoituna, vaikka ilman majoneesia.

Helppo tapa syödä vähemmän olisi luonnollisesti jättää koko hampurilaisannos väliin ja syödä salaattia. Tai jättää kokonaan menemättä purilaispaikkaan. Se on kuitenkin mielestäni SyVä-menetelmän perusfilosofian vastaista liioiteltua askeesia. Kaikkeahan saa syödä, ja rötöstely silloin tällöin on paikallaan.

Ehkä paras neuvo hampurilaisten suhteen onkin syödä juuri sitä mistä nauttii, mutta tiedostaen mitkä osat hampurilaisateriasta ovat niitä energiatiheitä, jotka lihottavat eniten. Ja kenties yrittää käydä burgerilassa vähän harvemmin.

Hampurilaisia voi mainiosti tehdä myös kotona. Silloin voi rakentaa burgerinsa juuri sellaisista aineksista kuin haluaa. Voi vaihtaa sämpylät tummempiin ja majoneesin kevyempään kastikkeeseen, tai vaikkapa kokeilla kalapihvejä jauhelihan sijaan. Voi myös tehdä ihan vaan pienempiä pihvejä.

Kuten oikeastaan kaikkea muutakin ruokaa, hampurilaisiakin voi syödä monella tapaa vähemmän.

13. Pain au chocolat

Viime viikonloppuna lomalla tuli syötyä paitsi enemmän myös erilaista ruokaa. Osa lomatunnelmastahan syntyy siitä, että syödään ulkona ja kokeillaan paikallisia herkkuja.

Minulle Pariisin-matkoihin kuuluu olennaisena osana leipomossa käyminen joka aamu. Nousen paikallisten kanssa ja kävelen viileässä aamussa silmät sikkurassa korttelin lähileipomoon ostamaan tuoreen patongin (une tradition, s’il vous plaît) ja pain au chocolat’t koko perheelle.

Pain au chocolat on hieman hämäävä nimi, koska ko. tuotteella on aika vähän tekemistä leivän kanssa. Kyseessähän on suklaapulla, vieläpä aika rasvainen. Rapean lehtitaikinan sisällä herkullista pehmeää suklaata, mmm!

Pain au chocolat on hyvä esimerkki asiasta, jota vastaan en turhaan taistele, vaikka vähemmän syönkin. Se kuuluu minulle olennaisena osana Pariisi-elämykseen eikä loma Ranskassa tuntuisi samalta ilman pain au chocolat’ta. Sen tähden en yritäkään jättää aamuista leipomoretkeä väliin.

Muistakaa: SyVä-menetelmä on salliva. Kaikkea saa syödä. Olisi hölmöä tehdä elämästään painonhallinnan takia ikävää.

Leipomon pain au chocolat -tiskillä tuli taas mieleen myös toinen asia, joka vaikuttaa syömisen määrään ja jonka huomioon ottamalla voi syödä välillä epäterveellisempiäkin tuotteita, mutta vähemmän: annoskoko. Puhuin tästä jo aiemmin pitsan yhteydessä, ja palaan aiheeseen varmasti vielä uudestaankin. Kerta-annoksen oletusarvoisesti määrittävät tarjoiluehdotukset ovat SyVä-menetelmän vihollisia. Yksikään kokki, leipuri tai markkinointipäällikkö ei voi tietää, kuinka paljon on juuri minulle sopivasti, varsinkaan kun sopiva määrä koko ajan vaihtelee.

Suklaapullankin voi tietenkin puolittaa tai pilkkoa pienempiin osiin, mutta jotenkin perinteisen annoskoon psykologia ohjaa aina ostamaan kokonaisen, vaikka yksi pulla per henki on useimmiten liikaa.

Ranskalaisilla on kuitenkin tähänkin asiaan ratkaisu: mini viennoisserie!

55 sentillä saa ihan perinteisen pain au chocolat’n näköisen leivonnaisen mutta pienemmän. Herkkuhetki toteutuu, lomatunnelma on pelastettu, ja voi silti syödä vähemmän.

Viikon SyVä-erikoispalkinto menee ranskalaisille leipomoille.

7. Pitsa

Lisää pahoja paikkoja aloittevalle vähemmän syövälle: Kaikki missä annoskoko on ennalta määrätty, valmiiksi pakattu tai jotenkin muuten psykologisesti yhteen standardoituun syömisen määrään ohjaava.

Pahin esimerkki tästä on pitsa. Kuuluin ennen niihin, jotka söivät ravintolassa eteen tuodun pitsan aina loppuun lätyn koosta riippumatta, oli nälkä tai ei. Nyt se tuntuu suorastaan hullunkuriselta.

SyVä-menetelmän hengessä pitsastakaan ei tarvitse luopua kokonaan. Sellaiseen kielteiseen totalitarismiin ei ole mitään syytä. Joskus oikein rasvainen pala oluen kera vain yksinkertaisesti maistuu sairaan hyvältä. Nautitaan silloin. Kaikkea saa syödä.

Pitsaakin voi silti jättää lautaselle ihan yhtä hyvin kuin muutakin ruokaa. Ei ole mitään virallista italialaista standardia sille, kuinka paljon on sopivasti. Iso mieskin voi pyytää osan kiekosta mukaan jääkaappiin muhimaan. Tai valita kaikkein rasvaisimman liha-liha-liha-liha-pitsan sijaan vaihtoehdon, jossa on vähän vähemmän mättöä päällä. Keinoja vähemmän syömiseen on aina monia.

Itselleni helpointa on ollut tilata pitsa puoliksi. Saa herkutella ja syödä lautasen tyhjäksi, mutta kokonaismäärä jää pienemmäksi kuin ennen. Kun vielä tavallisesti jaan sen pitsan vaimoni kanssa, tulee usein samalla syötyä puolikkaan Meat Lover Extremen sijaan puolikas jotain vähän kevyempää. Syön siis yhdellä kertaa kahdella tavalla vähemmän. Kätevää, eikö totta?

Harvoin on jäänyt nälkä.