44. Juomasäännöt

Vaikka en millään laihdutuskuurilla olekaan, tavoitteena on vielä ennen kesälomia pudottaa painoa pari kiloa. Sen jälkeen ajattelin keskittyä enemmän liikunnan lisäämiseen ja lihaskunnon kehittämiseen.

Nyt on kuitenkin vielä hetken kaikki keinot käytössä, ja olen siksi ollut joululoman rentoilun jälkeen hieman tarkempana sen suhteen mitä syön.

Pari viikkoa sitten lopetin jälleen myös alkoholin käytön. Tai en oikeastaan lopettanut vaan vähensin vielä vähän. Kuten olen aikaisemminkin todennut, en ole absolutismin kannattaja. Jos ei ole suoranaista alkoholiongelmaa, voi juoda vähemmän, mutta silti nauttia elämästä. Pitää vain välttää rutiinijuomista, kyseenalaistaa rituaalit ja keksiä itselleen sopivat juomisen säännöt.

Olenkin lisännyt tämänkertaiseen alkoholitaukoon muutamia poikkeuksia:

1. Hienoilla illallisilla saa maistaa ruokajuomia, kunhan pysyy ajokunnossa.

Tämä poikkeus johtuu siitä, että hyvän aterian kanssa hyvin yhteen sopiva juoma on osa kokonaisuutta, ja viinien sovittaminen yhteen ruoka-ainesten kanssa on aina kiinnostanut minua. Olisi siis harmi, jos näistä makuelämyksistä pitäisi kokonaan luopua (ja miksi pitäisikään?). Mutta pieni maistiainen joka lasista riittää minulle mainiosti.

2. Juon joskus viikonloppuisin ja saunan jälkeen alkoholitonta olutta (suosikeissani on puoli prosenttia alkoholia).

Olut sisältää paljon energiaa. Jos pitää oluesta ja juo vanhasta tottumuksesta eri tilanteissa joka viikko muutamia oluita, tulee huomaamatta juoneeksi aika paljon kaloreita, jotka tulevat yleensä muun syömisen päälle. Siksi jätin reippaamman laihtumisen kaudella vuosi sitten oluenkin kokonaan ruokavaliosta pois. Nyt hieman hitaampikin painon pudottaminen riittää ja olen sallinut itselleni alkoholittoman oluen silloin tällöin. Uusissa alkoholittomissa vaihtoehdoissa on yllättävän paljon makua. Ja tietenkin huomattavasti vähemmän energiaa kuin tavallisessa oluessa.

3. Samppanjaa ja laadukkaita kuohuviinejä saa juoda rajoituksetta.

Tämä poikkeus on itse asiassa varsin hyvä esimerkki kuvaamaan SyVä-ideologiaani. Kuohuviinejä juodaan yleensä kun on syytä juhlaan. Iloa ja kuplia! Jos jostain asiasta tulee hyvä mieli, siitä ei kannata luopua minkään laihdutuskuurin nimissä. Sen lisäksi, että yletöntä kärsimystä tuottavat laihdutusmetodit on tuomittu epäonnistumaan, juhlaa ja iloisia hetkiä ei yleensä muutenkaan ole liikaa. Samppanja tuo iloa arjen keskelle. Sellaisesta ei kannata luopua.

Huonolaatuisesta alkoholista sen sijaan tulee yleensä paha mieli. Sellaiset kalorit voi hyvin jättää väliin. Elämänlaatu paranee ja ylimääräinen energia jää samalla pois!

Elämänlaadusta puheen ollen: Olin jo ehtinyt unohtaa, kuinka siistiä on kun ei tule krapulaa. Juhlien jälkeen lähteä voi vaikka heti aamulla lähteä urheilemaan.

38. Hampurilainen

Olen kehittänyt poikani kanssa yhteisen paheen.

Kun vaimo on matkoilla, käymme Burger Kingissä vetämässä päivälliseksi Whopperit.

Ravitsevia hampurilaisaterioita nauttiessani olen tietysti joutunut miettimään hampurilaisannosten sisältöä, vähemmän syömistä ja burgeripaikkojen dynamiikkaa.

Hampurilaisateriat ovat vähemmän syömisen kannalta vaikeita, koska annoskoot on valmiiksi määritelty (nälän mukaan voi lähinnä valita vain normaalia isompia annoksia) ja aterian sisältö on niin vakiintunut, että standardista poikkeaminen vaatii erityistä viitseliäisyyttä. Hampurilaisravintoloihin liittyy usein myös sosiaalinen tilanne, jossa napostelu ja epäterveellinen syöminen ikään kuin kuuluu asiaan.

Vaihtoehtoja kuitenkin on.

Helpoin tapa on jättää ranskalaiset ateriasta veke ja pyytää tilalle jotain kevyempää. Ainakin salaattiannoksen saa ranujen tilalle melkein joka paikasta. Poika ottaa yleensä mieluiten porkkanapussin.

Ihan helpoksi salaatin syömistä ranskalaisten sijaan ei ole tehty. Salaattiannosten taso vaihtelee tavallisissa hampurilaisravintoloissa säälittävästä siedettävään. Esimerkiksi Hesburgerin salaattiannos on tragikoomisella tavalla humoristinen. Myönteisesti ajatellen senkin voi tietysti nähdä vain haasteena ja kokeena sille, kuinka tottunut vähemmän syöjä itsestä on tullut.

Monista hampparimestoista saa myös sämpylän väliin vaihtoehtoisia proteiineja, jotka kyllä nekin monesti ovat joko rasvassa paneroituja tai kuivia, mutta vaihtoehtoja yhtä kaikki.

Ja aina voi pyytää tavallista hampurilaista kustomoituna, vaikka ilman majoneesia.

Helppo tapa syödä vähemmän olisi luonnollisesti jättää koko hampurilaisannos väliin ja syödä salaattia. Tai jättää kokonaan menemättä purilaispaikkaan. Se on kuitenkin mielestäni SyVä-menetelmän perusfilosofian vastaista liioiteltua askeesia. Kaikkeahan saa syödä, ja rötöstely silloin tällöin on paikallaan.

Ehkä paras neuvo hampurilaisten suhteen onkin syödä juuri sitä mistä nauttii, mutta tiedostaen mitkä osat hampurilaisateriasta ovat niitä energiatiheitä, jotka lihottavat eniten. Ja kenties yrittää käydä burgerilassa vähän harvemmin.

Hampurilaisia voi mainiosti tehdä myös kotona. Silloin voi rakentaa burgerinsa juuri sellaisista aineksista kuin haluaa. Voi vaihtaa sämpylät tummempiin ja majoneesin kevyempään kastikkeeseen, tai vaikkapa kokeilla kalapihvejä jauhelihan sijaan. Voi myös tehdä ihan vaan pienempiä pihvejä.

Kuten oikeastaan kaikkea muutakin ruokaa, hampurilaisiakin voi syödä monella tapaa vähemmän.

28. Lupaukset

Säännöt auttavat, kun hakee uutta syömisen rutiinia, jolla painon saa laskemaan ja pidettyä tasapainossa.

Kun määrittelee itselleen uusia ruokasääntöjä, lupausten kannattaa olla realistisia ja mahdollisia pitää. Jonkinlainen ambitiotaso on tietenkin hyväksi, mutta kannattaa mieluummin luvata itselleen vähän alakanttiin ja yllättyä positiivisesti kuin luvata liikoja ja lipsua tavoitteesta heti ensimmäisen kiusauksen koittaessa. Pieni parannus on parempi kuin rikottu lupaus.

Sääntö voi olla esimerkiksi se, ettei koskaan mene buffettiin vaan syö aina à la carte -annoksia. Voi myös sopia itsensä kanssa vaikkapa, ettei koskaan juo alkoholia lounaalla pohjoisella pallonpuoliskolla. Tai että hotellin aamiaisella saa hakea ruokaa vain kaksi kertaa.

Jos ei koskaan käy lenkillä, tarkan viikkosuunnitelman ja marathon-lupausten sijaan kannattaa luvata, että käy lenkillä kerran kuussa, tai edes ensimmäisen kerran ennen vappua. Voi myös päättää jättää auton kotiin kerran viikossa ja mennä töihin kävellen ja julkisilla. Ihan sama, kunhan pääsee välillä liikkeelle.

Voi luvata, ettei koskaan enää syö jälkiruokaa, mutta todennäköisyys onnistua on suurempi, jos lupaa ainoastaan syövänsä vastedes jälkiruokaa vain ravintolassa, ja sielläkin vain jos muutkin ottavat.

Salaattilounas kerran viikossa on helpompi lupaus kuin se, että luopuu makkarasta ikuisiksi ajoiksi ja yrittää syödä soppaa lounaalla joka päivä. Vain yksi saunakalja on helpompi lupaus kuin se, että pyhästi vannoo lopettavansa oluen juonnin kokonaan.

Jos totaalinen karkkilakko tuntuu mahdottomalta haasteelta, voi luopua muista makeisista paitsi suklaasta. Voi luvata, että syö suklaata vain viikonloppuisin. Voi luvata, että syö karkkia vain kun joku toinen tarjoaa, mutta lopettaa karkin ostamisen itse. Voi luvata, että syö karkkia vain kun joku toinen tarjoaa suklaata viikonloppuisin.

Jos on tottunut syömään suklaata joka päivä, voi sopia itsensä kanssa, että pitää välipäiviä. Jos sekin tuntuu vaikealta, voi luvata, ettei enää syö suklaata täyden kuun aikaan eikä karkauspäivinä. On aika sama mitä lupaa, kunhan syöminen vähenee edes vähän.

Onnistumisen ilo on tärkeää. Jos sääntöjen noudattaminen sujuu hyvin, lupauksia voi myöhemmin tiukentaa. Usein käy niin, että kun pienillä muutoksilla pääsee alkuun, on helpompi tehdä isoja.

Lupausten – pientenkin – pitämisestä tulee hyvä mieli.