44. Juomasäännöt

Vaikka en millään laihdutuskuurilla olekaan, tavoitteena on vielä ennen kesälomia pudottaa painoa pari kiloa. Sen jälkeen ajattelin keskittyä enemmän liikunnan lisäämiseen ja lihaskunnon kehittämiseen.

Nyt on kuitenkin vielä hetken kaikki keinot käytössä, ja olen siksi ollut joululoman rentoilun jälkeen hieman tarkempana sen suhteen mitä syön.

Pari viikkoa sitten lopetin jälleen myös alkoholin käytön. Tai en oikeastaan lopettanut vaan vähensin vielä vähän. Kuten olen aikaisemminkin todennut, en ole absolutismin kannattaja. Jos ei ole suoranaista alkoholiongelmaa, voi juoda vähemmän, mutta silti nauttia elämästä. Pitää vain välttää rutiinijuomista, kyseenalaistaa rituaalit ja keksiä itselleen sopivat juomisen säännöt.

Olenkin lisännyt tämänkertaiseen alkoholitaukoon muutamia poikkeuksia:

1. Hienoilla illallisilla saa maistaa ruokajuomia, kunhan pysyy ajokunnossa.

Tämä poikkeus johtuu siitä, että hyvän aterian kanssa hyvin yhteen sopiva juoma on osa kokonaisuutta, ja viinien sovittaminen yhteen ruoka-ainesten kanssa on aina kiinnostanut minua. Olisi siis harmi, jos näistä makuelämyksistä pitäisi kokonaan luopua (ja miksi pitäisikään?). Mutta pieni maistiainen joka lasista riittää minulle mainiosti.

2. Juon joskus viikonloppuisin ja saunan jälkeen alkoholitonta olutta (suosikeissani on puoli prosenttia alkoholia).

Olut sisältää paljon energiaa. Jos pitää oluesta ja juo vanhasta tottumuksesta eri tilanteissa joka viikko muutamia oluita, tulee huomaamatta juoneeksi aika paljon kaloreita, jotka tulevat yleensä muun syömisen päälle. Siksi jätin reippaamman laihtumisen kaudella vuosi sitten oluenkin kokonaan ruokavaliosta pois. Nyt hieman hitaampikin painon pudottaminen riittää ja olen sallinut itselleni alkoholittoman oluen silloin tällöin. Uusissa alkoholittomissa vaihtoehdoissa on yllättävän paljon makua. Ja tietenkin huomattavasti vähemmän energiaa kuin tavallisessa oluessa.

3. Samppanjaa ja laadukkaita kuohuviinejä saa juoda rajoituksetta.

Tämä poikkeus on itse asiassa varsin hyvä esimerkki kuvaamaan SyVä-ideologiaani. Kuohuviinejä juodaan yleensä kun on syytä juhlaan. Iloa ja kuplia! Jos jostain asiasta tulee hyvä mieli, siitä ei kannata luopua minkään laihdutuskuurin nimissä. Sen lisäksi, että yletöntä kärsimystä tuottavat laihdutusmetodit on tuomittu epäonnistumaan, juhlaa ja iloisia hetkiä ei yleensä muutenkaan ole liikaa. Samppanja tuo iloa arjen keskelle. Sellaisesta ei kannata luopua.

Huonolaatuisesta alkoholista sen sijaan tulee yleensä paha mieli. Sellaiset kalorit voi hyvin jättää väliin. Elämänlaatu paranee ja ylimääräinen energia jää samalla pois!

Elämänlaadusta puheen ollen: Olin jo ehtinyt unohtaa, kuinka siistiä on kun ei tule krapulaa. Juhlien jälkeen lähteä voi vaikka heti aamulla lähteä urheilemaan.

Mainokset

43. Kylmä

Pääsiäinen mökillä. Aurinko paistaa ja olemme olleet normaalia enemmän ulkona. Vaikka kalenterin mukaan pitäisi olla kevät, tuntuu että vaatteita pitää laittaa enemmän kuin olisin kuvitellut.

Olen havainnut saman muutaman kerran tänä talvena. Pääsyy lienee, että koko ajan todellakin on sairaan kylmä (tänäänkin oli aamulla melkein kymmenen astetta pakkasta), mutta olen huomannut, että tälläkin asialla on yhteys vähemmän syömiseen.

Kylmä liittyy ruokailuihin ja energiatasapainoon kahdella tavalla:

Kun ihminen laihtuu, rasva kropassa vähenee. Ihmiselle tulee silloin helpommin kylmä. Se nyt kai on itsestäänselvää. Silti laihtumisen jälkeen voi mennä jonkin aikaa ennen kuin oppii kylmällä säällä pukemaan tarpeeksi päälleen. Itselleni kävi näin viime syksynä, kun olin keväällä laihtunut.

Edelleen laitan viileinä päivinä mielellään paksumman takin kuin ennen vanhaan ja karvavuoriset hanskat ovat olleet kovassa käytössä. Pitkät kalsarit kaivan suosiolla esiin heti kun tulee pakkasta.

Toinen, mielenkiintoisempi kylmänkokemus liittyy kehon lämpötasapainoon.

Joskus niinä kuukausina viime vuonna, kun painoni putosi eniten, havahduin iltaisin kotona ihmettelemään, miksi oli niin kylmä. Kävin kokeilemassa pattereita ja mietin, onko asunto jostain syystä viileämpi kuin ennen. Vedin villasukat yöksi jalkaan ja vilttiä korviin ja ajattelin, että täytyy soittaa isännöitsijälle.

Kunnes sitten hieman myöhemmin hiffasin yhteyden: Kun syö vähemmän kuin kuluttaa, energia ei aina tahdo riittää kehon lämpimänä pitämiseen.

Kun asiaa sitten ensi havainnon jälkeen tietoisesti jonkin aikaa tarkkaili, syy-seuraussuhde oli aika selvä. Kun päivällä söi vähän ja skippasi lounaan, illalla teki mieli vetää villapaita päälle, vaikka kotona oli ihan normaalin lämmin.

Tavallaan kylmän tunteesta tuli hyvä lämmin olo. Motivaatio oli korkealla kun piti vetää lisää lämmintä päälle tai kun töissä iltapäivällä huomasi, että oli sormista kylmä. Silloin tiesi laihtuvansa.

Tämä onkin tasan ainoa kylmään liittyvä myönteinen assosiaatio, minkä olen ikinä kokenut. Suunnitelmiin kuuluu edelleen muuttaa jonnekin etelämmäksi. Ei ihmistä ole tarkoitettu elämään näillä leveysasteilla.

Varsinkaan laihaa ihmistä.

42. Tiedostaminen (aineenvaihdunta)

Pari kirjoitusta sitten lupasin hiihtolomapohdintojen sarjassa kirjoittaa myös aineenvaihdunnasta. Kirjoitusta luonnostellessani totesin kuitenkin, että tekstistä alkoi tulla kovin proosallinen.

Todettakoon siksi tässä nyt vain, että minusta tuntuu, että aineenvaihdunta ja ruoansulatus hidastuvat, kun syö vähemmän. Sekin voi tietysti olla täysin normaali iän myötä kehittyvä itsestäänselvyys, jonka olen vain nyt vasta tajunnut.

Raskaamman aterian jälkeen kestää joka tapauksessa yllättävän kauan ennen kuin paino ja rasvaprosenttilukemat palaavat takaisin ennalleen. Sen tiedostaminen auttaa, kun ihmettelee, miksi paino pysyy ylhäällä monta päivää ravintolaillan jälkeen.

Tiedostaminen on tässä ehkä se avainsana. Kun syömistään alkaa seurata tarkemmin, tulee samalla enemmän tietoiseksi siitä, miten syöminen vaikuttaa oloon ja painoon (varsinkin jos painoa seuraa joka päivä vaa’alla, joka tallettaa tiedot ja kertoo rasva- ja vesiprosentteja sun muita sangen tärkeitä tietoja).

Vaikka vaaka ja painon seuraaminen ovat olleet minulle olennainen osa oman kehon energiatarpeen oppimista, ruokien tarkkojen energiamäärien vahtiminen ja päivän kalorien ynnääminen on mielestäni täysin tarpeetonta. Kaloreilla ja kilojouleilla on yhteistä se, ettei kumpiakaan tarvitse seurata. Kyllä sen tietää laskemattakin, mikä on raskasta ja epäterveellistä ruokaa. Ja vatsa kertoo heti jos syö liikaa.

Ilman oman syömisen analysointia SyVä-menetelmässä on kuitenkin vaikea onnistua. Vain tiedostamalla ruokien ja ruokailujen vaikutukset oppii, mikä on itselle paras tapa syödä vähemmän. Hyvä vaaka, painon nousut ja laskut, syömisen jälkeiset tuntemukset, nälän tunnistaminen ja hallitseminen. Niistä on vähemmän syöminen tehty!

Siinä sivussa voi sitten ihmetellä aineenvaihdunnan hitautta, ruoansulatusta ja muuta proosallista.