Kuten näkyy, blogi on ollut tauolla. Blogin tila symboloi hyvin treeni-innostuksen määrää. Kilsoja ja tunteja ei (taaskaan) tullut syksyllä ollenkaan suurien suunnitelmien mukaan.

Talven pimeät kuukaudet ovat perinteisesti aina olleet minulle vaikeita. Tästä on ollut puhe useampaankin kertaan (Lukekaa vaikkapa Syysplösähdys, Koronakaamos tai Siirtymä).

Kun yleiseen treenimasennukseen vielä yhdistää tämän talven sanalla sanoen surkeat säät, raportoitavaa harjoittelusta on aika vähän. Ulkona vain on niin sairaan liukastapimeäämärkääkylmää, ettei pysty, eikä sisätreeneistäkään ole paljon kerrottavaa.

Tässä kuitenkin lyhyt tiivistelmä syksystä:

Pyörää en polkenut syksyllä lainkaan, en edes töihin (poikkeuksena pari seuran brick-treeniä hallissa, mutta se ei vielä kauheasti kuntoa kohota). Sain pyörän vasta nyt tammikuun lopussa kannettua työhuoneeseen traineriin päälle. Tänään poljin ekan kerran. Sinällään se oli ihan ok, ja pyörää sai taas säädettyä, mutta voima jaloista on kyllä kadoksissa. Ymmärrettävästi, kun taukoa on ollut käytännössä puoli vuotta.

Myönteistä on ollut se, että olen syksyllä useimmilla viikoilla saanut uitua kaksi kertaa viikossa. Se näkyy jonkinlaisena tekniikan ja itsetunnon kehittymisenä altaassa. Laitan tarkempaa raporttia havainnoista myöhemmin.

Juoksun kanssa olen ollut varovainen, koska tiedän, että liiasta liukkaalla kelillä juoksemisesta saa helposti paikat kipeäksi (vaikka on nastat ja hyvät varusteet). Kehittävät intervallit ovat siksi jääneet väliin ja juoksut ovat olleet enemmän ylläpitävää peruskuntohöntsää.

Jonkin verran olen saanut tehtyä myös lihaskuntoa ja liikkuvuusharjoituksia. Seuran ohjatut fysiikkaharjoitukset ovat olleet mainioita. Tangolla ja painoilla saa paikat kipeiksi hämmentävän helposti. Toisaalta myös voimaa tulee lisää muutamassa viikossa. Punttitreenit ovat olleet valonpilkahdus pimeässä.

Ihan olematonta harjoittelu ei siis ole ollut. Muutaman vuoden kokemusten perusteella voinee nyt jo kuitenkin turvallisesti todeta, että marras-tammikuu on minulle parhaimmillaankin vain kuntoa ylläpitävä jakso ja valmistautumista kevääseen.

Nyt pukkaa kuitenkin kevättä!

Kuusi kuukautta aikaa kauden päätavoitteeseen. Sen pitäisi kyllä riittää, jos – kröhöm, kun – ryhdyn noudattamaan tekemääni harjoitussuunnitelmaa.

Lisää blogikirjoituksiakin saattaa olla tulossa.