71. Talvivarusteet

Nastoista kirjoittaessani tuli mieleen, että voisin raportoida lyhyesti myös muista kylmän kelin triathlon-varusteista.

Kylmässä juoksemisen varusteet ovat aika yksinkertaiset. Kerrospukeutuminen rulaa. Tuulisella ilmalla minulle tulee usein kylmä käsivarsista. Siksi tykkään pitkähihaisista paidoista niin juostessa kuin pyöräillessäkin. Lisään normaalin juoksupaidan päälle ensin yhden pitkähihaisen paidan väliin, sitten ohuen juoksuhupparin (huppu on kylmällä kelillä hyvä suoja niskalle). Päälle vielä takki ja päähän puuvillapipo, ja taas mennään. Oikein kylmällä lisätään kerroksia (tai kierroksia).

Hanskat pitää tietysti myös olla. Laitan jo syksyllä usein ohuet juoksuhanskat ainakin alkumatkasta. Nehän on helppo työntää taskuun, jos tulee liian lämmin. Talvella sitten vaan paksumpaa. Kunnon hanskat ovat välttämättömät myös pyöräillessä. Kerrospukeutuminen toimii tässäkin, alle ohuet sormikkaat ja päälle paksumpaa tumppua, kun on oikein kylmä.

Pyöräillessä tulee aina myös jalkateristä kylmä. Alkuun auttaa, jos on rospuuttokaudelle toiset pyöräilykengät (yhdet pyöräilykengät eivät tietenkään riitä – palaamme tähän), joihin mahtuu vähän paksumpi sukka. Itselläni on villasta tehdyt kompressiopolvisukat, jotka toimivat hyvin alkusyksyn aamuina.

Myöhemmin, ja jos aikoo polkea läpi talven, voi olla paikallaan hankkia erilliset kenkäsuojukset. Neopreeninen kääre pitää kylmän hyvin loitolla. Suojusten täytyy vain olla tarpeeksi isot, jotta ne saa äheltämättä kenkien päälle. Varsinkin jos kenkä on ulkomitoiltaan vähän isompi, kannattaa suosiolla ostaa vähintään yhtä kokoa isommat suojat kuin luulisi. Myös erillisiä talvipyöräilykenkiä on – tietenkin – saatavilla, mutta sellaisista minulla ei ole kokemuksia.

Talvijuoksuhousut olivat itselleni myönteinen yllätys. Talvijuoksutrikoot (thermo-, lämpö- tms.) näyttävät päällepäin ihan samanlaisilta kuin muutkin, mutta ovat yllättävän lämpimät. Niillä pärjää hyvin, vaikka mittari olisi vähän miinuksellakin, ja samat trikoot käyvät hyvin myös pyöräilyhousujen päälle. Kovalla pakkasella pelkät trikoot eivät tietenkään riitä. Silloin voi vetää taitsien päälle kuorihousuja ja muita. Kovalla pakkasella voi myös jäädä kotiin takkatulen ääreen juomaan totia.

Kellokin voi  kylmällä kelillä olla haaste. Aiemmin, kun minulla ei ollut erillistä sykevyötä, syke tuli ranteesta. Kellon piti siis olla ihoa vasten. Pyöräillessä tämä ei ole ongelma, koska sykkeen saa pyörätietokoneen ruudulle eikä kelloa tarvitse katsoa, mutta juostessa kello piti jättää näkyviin, jotta näytön näki. Siitä seurasi, että ranteen kautta pääsi kylmä ilma iholle. Tämä ongelma ratkesi isänpäivänä, kun sain lahjaksi erillisen sykevyön (jollaista en kuvitellut ikinä tarvitsevani). Kun syke tulee vyöstä vaatteiden alta, kello voi olla hihan päällä. Kätevää, eikö totta?

Hankalaa talven urheilupukeutumisessa on lähinnä se, että alkuun on aina kylmä, mutta reippailun alettua kroppa lämpiää, ja vähän ajan päästä on sitten hiki. Kun joka päivä on vähän eri lämpötila ja erilaiset tuuliolosuhteet, oikea pukeutuminen on jokapäiväinen optimointiongelma, jossa joutuu miettimään lämpöviihtyvyysintegraalia koko urheilusuorituksen yli. Kokeilemalla oppii.

Vaikka sanotaankin, ettei ole huonoja kelejä, vain huonoja varusteita, talvella kannattaa olla itselleen armollinen. Täällä pimeällä puolella läpi vuoden treenaaminen samalla intensiteetillä ei ole ainakaan minulle realistinen tavoite. Lähden siitä, että harjoittelun määrä vähenee kaamoksen aikana väkisinkin, kun en vain pysty enkä jaksa enkä kykene.

Jos haluaa jatkaa tiukkaa pro-treeniohjelmaa talvellakin, pitää tehdä kuten ammattilaiset: lähteä leirille lämpimään. Se on tietenkin kiva ajatus, mutta harvalle arjen keskellä mahdollinen. Siksi olen ihan tyytyväinen, jos kunto ei talven aikana kovin paljon putoa.

Toisaalta: Vaikka tuntuukin siltä, etten pysty/jaksa/kykene harjoittelemaan tarpeeksi nyt kylmään aikaan, käyn kuitenkin edelleen kaksi kertaa viikossa uimassa ja pari kertaa viikossa juoksemassa. Olen myös tähän asti polkenut ainakin kerran viikossa töihin ja käynyt välillä kuntosalilla. Eiköhän silläkin ohjelmalla kunto joten kuten pysy yllä.

Seuraavaksi varmaan sitten otsalamppu? Kevättä odotellessa.

Matias

Yhteiskunnallisista ilmiöistä, kirjoittamisesta, asioiden kehittämisestä, innovaatioista ja teknisistä apuvälineistä kiinnostunut keski-ikäinen mies, diplomi-insinööri, bisnesmies ja perheenisä, joka vapaa-aikanaan urheilee hyvistä aikomuksista huolimatta edelleen vähemmän kuin suunnittelee.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s