102. Kevät?

Ulkona on kylmä. Taas. Ja märkää ja liukasta. Jälleen.

Yhä. Vieläkin.

Otin toiveikkaana uuden pyörän kaupungista mökille mukaan, tarkoituksena tehdä pitkä maantielenkki. 

Sitten heräsin uuteen aamuun, ja maa on jäässä.

Usein kuulee, että Suomen ilmastossa pahinta on marraskuu ja räntäsade. Se ei pidä paikkaansa. Pahinta on, ettei kevät tule.

Treenaaminen talvella on aina ollut minulle vaikeaa, treenaan huonosti kylmässä ja pimeässä. Sen kanssa tulee silti toimeen, kun asettaa realistiset, lähinnä ylläpitävät tavoitteet, ja muistaa olla itselleen armollinen. Hermot menevät vasta, kun on helmikuusta asti toivonut kuivia ja lämpimiä kevätpäiviä, mutta keli on viikosta toiseen ihan hanurista. Keikkuen, my ass.

Kun tähän vielä lyö virusrajoitukset päälle, on selvää, ettei juuri nyt oikein irtoa. Lisäksi on ollut töissä aika hässäkkä ja rakennusprojekti landella. En suoraan sanoen osaa sanoa, mikä osa pienentyneistä harjoitusmääristä on motivaation puutetta, mikä kiirettä, pimeää, kylmää ja koronaa.

Sen kuitenkin tiedän, että aurinko ja lämpö auttaisi. Harjoitteluni on aina parantunut keväällä. Ja olen kyllä näilläkin määrillä aiempaan itseeni verrattuna parempi uimari ja paremmassa juoksukunnossa kuin yleensä talven jälkeen. Kunhan se kevät vain tulisi. 

Mutta ei se tule. Koskaan.

Tyhmintä tässä on, että ulkotreenien sesonki jää todella lyhyeksi, kun pyöräilemään pääsee oikeasti vasta toukokuussa. Siihen asti pitäisi polkea trainerillä, ja varmaan pitäisi hankkia myös juoksumatto. Tai oikeastaan kaksi, koska tänne mökille pitäisi olla oma. Tiet täällä lähistöllä ovat nimittäin niin liejuisia, ettei tee mieli lähteä myöskään juoksemaan, minkään kelin varusteissa.

Olen totaalisen kyllästynyt kaikkiin insta-reippailijoihin, jotka vetävät neopreenit päällä maastopyörillä metsässä niin, että kura roiskuu. Ei nappaa. Ei pysty.

Olin jo aiemmin muuttamassa etelään. Nyt olen vakaasti päättänyt, että ensi vuoden kevään treenit pidetään jossain muualla, sellaisessa paikassa, jossa voi pyöräillä ilman pipoa ulkona maaliskuussa. Silloin kun kevään kuuluisi olla.

Matias

Yhteiskunnallisista ilmiöistä, kirjoittamisesta, asioiden kehittämisestä, innovaatioista ja teknisistä apuvälineistä kiinnostunut keski-ikäinen mies, diplomi-insinööri, bisnesmies ja perheenisä, joka vapaa-aikanaan urheilee hyvistä aikomuksista huolimatta edelleen vähemmän kuin suunnittelee.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s