En ole joulun pyhien ja loman aikana juurikaan urheillut. Syitä on monia (muutto, putkiremontti, flunssa ja mitänäitänyton), mutta olen myös tarkoituksella yrittänyt pitää urheilustakin vähän lomaa. Lihonnutkin varmaan olen.

Välillä tuntuu, että triathlon-harrastuksestaan kertovat netissä vain ne, joilta homma on jo lähtenyt pyöräilyhanskasta. 

Syntyy sellainen harha, että on ihan normaalia juosta jouluaattona otsalampun valossa 50 kilometriä, pitää uutena vuotena kaveripiirin leikkimielinen triathlon-kisa, rytmittää perheen lomat treeniaikataulujen mukaan ja postata lopuksi instaan verestä otetut viimeiset laktaattimittaukset. Ei ole normaalia.

Normaalia on olla itselleen armollinen, rentoutua perheen kanssa ja suorittaa lomalla vähän vähemmän. Jouluna voi olla lomalla myös triathlon-treeneistä, vaikka netin triathlon-nistit metsän siimeksestä fatbiken selästä muuta huutelevatkin.

Kirjoitin tästä aiheesta jo aiemmin kaudella 1 vähemmän syömisen yhteydessä, pari vuotta sitten joululomalla. Tulokset syntyvät arjessa.

En minäkään tietenkään ole lähdössä ensi kesän kisoihin leikkimään vaan aion treenata tosissani ja saavuttaa tuloksia, joihin voin olla tyytyväinen, mutta olen ajatellut, että normaalille harrastajalle riittää pimeällä kaudella kunnon ylläpitäminen. Talvella onkin nyt luvassa lihas- ja peruskuntotreenejä. Niin sanottu massakausi. Välillä vähän uintitekniikkaa.

Lupauksistakin kirjoitin jo pari vuotta sitten altaan reunalla. Omat lupaukseni vuodelle 2020 liittyvät lähinnä parempaan ruokavalioon ja terveellisempään syömiseen, mutta olennaista on, että ne ovat pieniä, realistisia muutoksia kohti parempaa.

Armollista uutta vuotta kaikille!