79. Pikkuhiljaa

Jokakeväinen haaste. Talvella ei ole kaikista lupauksista ja lämpimistä tunteista huolimatta taaskaan treenannut niin paljon kuin uskoi, toivoi ja ajatteli.

Sitten tulee kevät, ja mielessä on edellisen syksyn suoritukset ja kilometriajat. Tuntuu, että pitäisi mennä paljon kovempaa kuin tämänhetkinen kunto sallii. Tottakai pitäisi jaksaa juosta 4.30:n kilometrejä kun kerran syyskuussakin jaksoi. Miksei muka jaksa fillarilla polkea yli 30 km tunnissa pitkiä pätkiä kun on ennenkin pystynyt?

Vanhan torvensoittajan sanoin: Sielussa soi, mutta torvesta ei tule ulos.

Minäkin laitoin taas vähän aikaa sitten päälle 16 viikon puolimaraton-treeniohjelman ja kisapäiväksi Helsinki running dayn toukokuussa (joka sekin on jo nyt peruuntunut). Aikaa oli vain pari kuukautta, mutta toiveikkaasti ajattelin, että peruskuntoa olisi sen verran, ettei haittaa vaikka aloittaisin ohjelman puolivälistä. 

Eipä ollut. Haittasi.

Ohjelman mukaan minun olisi pitänyt heti tokana viikonloppuna juosta 10 km kisavauhtia. Eihän siitä mitään tullut, kun alla ei ollut viime kuukausilta kovin paljon kilometrejä eikä varsinkaan pitkiä lenkkejä oikeastaan ollenkaan. Tiekin oli jäinen ja mutainen.

On taas armon paikka. 

Vähän helpotusta haasteeseen tuo, kun käy katsomassa Garminin arkistoista viime vuoden kevään vetoja. Silloin näkee, minkälaisia aikoja on pystynyt aikaisemmin samassa tilanteessa juoksemaan. Vaikka joka vuosi on erilainen, vanhat data kertovat kyllä siitä, että ensimmäiset lenkit mökkitiellä ovat joka kevät olleet yllättävän hitaita.

Vaikea sitä on silti uskoa. 

Vaihdon ohjelman järjestystä ja juoksin 10 km:n kisan sijaan 16 km:n easy runin. Ja sen jälkeen oli paikat ihan tukossa ja joka paikkaan sattui. Romuluisella mökkitiellä juoksemisen vertailukohdaksi aikojen suhteen pitäisi tietysti muutenkin ottaa kesäisen asfaltin sijaan vaikka maastojuoksu. Pehmeällä ja liukkaalla pohjalla mäkisessä maastossa juokseminen on yllättävän hidasta!

Ainoa oikea tapa kohdata tämä haaste on aloittaa rauhallisesti, seurata vähitellen raskaammaksi muuttuvaa ohjelmaa ja luottaa siihen, että kunto kohenee. Onhan niin käynyt aina ennenkin. Vauhti paranee kevään mittaan.

Pikkuhiljaa.

Matias

Yhteiskunnallisista ilmiöistä, kirjoittamisesta, asioiden kehittämisestä, innovaatioista ja teknisistä apuvälineistä kiinnostunut keski-ikäinen mies, diplomi-insinööri, bisnesmies ja perheenisä, joka vapaa-aikanaan urheilee hyvistä aikomuksista huolimatta edelleen vähemmän kuin suunnittelee.

4 thoughts on “79. Pikkuhiljaa

  1. Päivitysilmoitus: 103. Palautuminen – M50
  2. Päivitysilmoitus: 127. Tukilihakset – M50

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s