Boom! Nyt se on sitten tehty. Laitettiin lappu sisään, niin kuin sanonta triathlon-kuplassa kuuluu.

Seuraava tavoite on Kööpenhaminan Ironman elokuussa 2023.

Olo on vähän skitsofreninen: En koe olevani tällaiseen valmis, mutta eipä kai kukaan koskaan ole. Toisaalta puolimatka tänä vuonna meni aika tuskattomasti eikä muutenkaan juuri nyt mihinkään kauheasti satu. Lähtökohdat ovat siis varsin hyvät.

Jos (kun) täysmatka kuitenkin täytyy joskus tehdä, on parempi hoitaa rasti ruutuun nyt. Todennäköisyys sille, että kroppa pysyy kunnossa ja saa treenata rauhassa ei nimittäin nouse, jos tässä kovin monta vuotta odottelee. Ennemmin on ennemmin.

Nyt pitää sitten ryhtyä treenaamaan.

Vielä en ole ehtinyt miettimään harjoitusohjelmaa tarkemmin (onhan tässä vuosi aikaa…), mutta selvää on, että treenien painopistettä pitää jonkin verran muuttaa ja lisää tunteja pitää saada mahtumaan arjen kalenteriin. Sen dilemman ratkaisemisessa helpottaa ehkä, että puoliso on ilmoittautunut samaan kisaan. 

Nyt alkuun ohjelmaan täytyy ympätä enemmän lihaskuntoa ja tekniikkaa. Pitkien lenkkien aika tulee sitten kevään puolella. Talven kaamoksessa uskon niin sanottuun käänteiseen periodisaatioon (siitä lisää myöhemmin).

En ole koskaan uinut yli kahta kilometriä putkeen enkä pyöräillyt 180:aa kilometriä kerralla. Pisin juoksu ikinä on ollut vajaan 30 kilometrin lenkki. Vuoden päästä pitäisi juosta täysi maraton noin kahdeksan tunnin uinnin ja pyöräilyn päälle…

Voinee hyvällä syyllä kysyä, onko tässä tilanteessa järkeä ilmoittaa itseään Ironman-kisaan, mutta sitä on turha enää pohtia. Arpa on nyt heitetty. Köpis 2023, täältä tullaan.

Tästä alkaa SyVä-kausi 4.