Juoksuosuuden suhteen olin ennen kisaa vähiten huolissani, tai itse asiassa jopa aika itsevarma, koska harjoituslenkit ovat tänä vuonna menneet hyvin, mihinkään ei ole pahasti sattunut pitkään aikaan (sattuipas sopivasti!) ja viimeistelyjuoksuissa oli todella hyvä fiilis.

Turussakin tuttujen kanssa jutellessa moni sanoi, että juoksu on se ikävä osuus, mutta minulle ei. Kun pääsen kisassa vihdoin juoksemaan, olo on aina ollut hyvä. Sekin auttaa, että juostessa tulee selkiä vastaan.

(Sivukommenttina voisin tässä vaiheessa todeta, että vaikka sijoituksella ei minulle ole juurikaan väliä, sijoituksen kehittymistä on silti tuloksista hauska seurata. Kuten totesin, uinti oli tosi hidas; uinnin jälkeen olin 50-54-setämiesten sarjassa 53:s viidenkymmenenyhdeksän joukosta. Pyöräilyn jälkeen olin sijalla 39, ja juoksun aikana nousin lopulta sijalle 27. Tilastotkin siis tukevat fiilistä, että ohituksia tuli paljon.)

Tarkoitus oli tikata alusta asti tasaista viiden minuutin kilometrivauhtia, jolla loppuajaksi tulisi se 1.45, jonka olin asettanut tavoitteeksi. Ajatus oli, että sillä vauhdilla pulssi pysyy vk-alueella (kolmosella, vihreällä) ja jaksan varmasti koko matkan. Viimeisellä vitosella voisi sitten kiristää tahtia ja päästää sykkeen anaerobiselle puolelle.

Toteutus meni hyvin lähelle suunnitelmaa.

Jokirannassa on kiva juosta ja neljän kierroksen reitti toimii hyvin, kun ekan kierroksen aikana oppii huoltopisteet, tietää mitä odottaa, ja voi kehittää rutiinia vauhdin, geelien ja vesien suhteen.

Geeleistä puheen ollen, geelisekoilut, osa 2: Olin pakannut vaihtopussiin nipun geelejä, jotka piti sulloa tri-puvun takataskuun. Energiahuolto juoksun aikana olisi sitten geeli per kierros ja vettä päälle kaikista huoltopisteistä. Tällä kertaa muistin ottaa geelit mukaan, mutta vaihdossa hötkyillessä työnsin ne sen verran huolimattomasti taskuun, että koko nippu putosi maahaan jo ensimmäisessä mutkassa.

Hetkeksi pysähdyin ja mietin, lähdenkö etsimään. Vaihtoehto 1, käännyn ja yritän löytää nipun, energiat olisi varmistettu, mutta parhaassakin tapauksessa aikaa kuluu. Vaihtoehto 2, jatkan matkaa ilman geelejä ja riskeeraan energiatasot, koska pyöräosuudellakin jäin jo jälkeen suunnitelmasta.

Muistin, että joku oli sanonut, että järjestäjän puolesta voisi olla huoltopisteissä saatavilla geelejäkin. Energiajuomaa nyt ainakin. Jatkoin matkaa. Jännitystä tuli taas vähän lisää, koska tiedän, että vatsani ei ole juoksun aikana kauheasti tykännyt sen enempää energiajuomista kuin tuntemattomista geeleistäkään.

Tarinalla on onnellinen loppu. Olin ottamassa ekasta huoltopisteestä energiajuomaa, kun huomasin että tarjolla oli kuin olikin myös geelejä. Nappasin sellaisen mukaan, muki vettä päälle ja juoksuun. Geeli oli pahanmakuinen ja seuraavat kilometrit sai jännittää ruoansulatusjärjestelmän reaktiota, mutta ainakin energiaa oli tulossa. 

Ilokseni huomasin, ettei isompia ongelmia tullut pientä vatsan kipristelyä lukuun ottamatta, ja jatkoin samalla taktiikalla koko loppumatkan. Geeli ekasta pisteestä joka kierroksella ja muuten vain vettä, aina kun sitä oli tarjolla.

Ensi kerralla kuitenkin omat geelit mukaan. Kyl maar keeli suus o parempi ko maas tai veskas, kuten vanha turkulaisten triathlonistien sanonta kuuluu.

Vettä meni sitten kyllä matkalla aika paljon kaikissa muodoissa – juotuna, päälle kaadettuna, sienillä siveltynä ja suorana suihkuna. Vastoin sääennustetta päivästä tuli aurinkoinen, ja juoksuun mennessä jokirannassa alkoi olla kuuma. 

Juoksun lopussa ilmeni myös itselleni uusi kehon reaktio: sormet alkoivat turvota ja puutua. Tulkitsin niin, että tämä oli ensimmäinen merkki hikoilun aiheuttamasta lisäsuolan tarpeesta. Ei haitannut tällä kertaa, mutta selvästikin kannattaa kisaruokavalioon jatkossa lisätä lämpiminä päivinä suolaa ja elektrolyyttejä jossain muodossa.

Juoksu sujui loppuun asti hyvin eikä suurempia vammoja tai kipuja ilmennyt. Siinä mielessä treenit ovat selkeästi menneet tänä vuonna paremmin. Kroppa kestää ja juoksukunto on hyvä. Toki polvissa alkoi tuntua 15 kilometrin jälkeen, mutta muuten oli koko matka hyvä fiilis juosta ja vauhti pysyi tasaisena. Loppukiri jäi kuitenkin tekemättä. Vaikka pulssin mukaan olisi voinut kiristää, ei jaloissa oikein ollut siihen enää voimia.

Omien mittausten mukaan keskinopeus oli lopulta se mitä pitikin eli juuri alle viisi. Sillä perusteella juoksuajan olisi pitänyt olla 1.45 eli täsmälleen se mitä oli insinöörimäisellä tarkkuudella laskettuna tavoitteena. Toiset juoksee fiiliksen mukaan, minä noudatan suunnitelmaa.

Virallinen aika oli kuitenkin1.47. En tiedä mistä ero johtuu, mutta kisajärjestäjän tilastoihin tallentuneissa juoksun väliajoissa oli muutenkin jotain häikkää. Kaikilla kisaajilla tuntuu olevan ensimmäisellä kierrokselle liian nopea väliaika ja viimeisellä kiekalla taas liian hidas. Kelloni mukaan myös juoksin 21,47 km. Varmaankin kyse oli vain mittamattojen sijoittelusta eikä sillä ns. suuressa kuvassa ole juurikaan merkitystä.  Olennaista on, että juoksu kulkee. Tästä on hyvä jatkaa.

Juoksuaikaankin jäi vielä parantamisen varaa. Suunnitelma seuraavan kauden tavoitteeksi alkaa hahmottua…

📷Erkka Saaristo. Kiitos!