Viimeinen viikko ennen kauden pääkisaa.
Teen kuten ennenkin: vain lyhyitä lenkkejä, joiden aikana pieniä spurtteja, jotta herätellään lihaksia. Muuten on kaikki tehty mitä pystyy, ja liikaa treenaamalla saa tässä vaiheessa aikaan vain vahinkoa.
Valmistautumiseen puolimatkalle ei ole paljon muutoksia tullut, jotain pientä kuitenkin.
Uinnissa pitää vain saada ehjä suoritus ilman hyperventilaatiota ja muuta panikointia. Pystyn nykyään jo ihan hyvin uimaan pari kilsaa avovedessä omaan tahtiin, mutta kisoissa on aina ollut vaikeaa. Olenkin treenikerroilla keskittynyt erityisesti rentona pysymiseen, hengityksen rauhoittamiseen tarvittaessa sekä siihen, etten ylihengitä. Josko nyt tulisi ensimmäinen kisauinti, johon voisi olla tyytyväinen?
Pyörän päällä luulen nyt osaavani arvioida vähän paremmin mitä pitää syödä ja juoda. Viimeksi rupesi urkkajuoma aika pahasti tökkimään, joten sitä otan Turussa vähän vähemmän ja yritän juoda välillä pelkkää vettä, sekä sellaisenaan että elektrolyyttipöperöllä terästettynä.
Asentoa pyörällä olen säätänyt pitkin kesää jonkin verran, nyt viimeksi vähemmän aggressiiviseen suuntaan. Kyynärpäät vähän leveämmälle ja satulaa vähän taakse, jotta tangoillaolo ei rasittaisi toimistotyöläisen hartioita ihan niin paljon. Aeroasennostahan ei ole mitään hyötyä, jos sitä ei jaksa pitää.
Pyöräkengiksi otan triathlon-kenkien sijaan ne jämäkämmät oikeat pyöräilykengät. Vaihdan kuitenkin klosseiksi Lookin harmaat niiden mustien sijaan, jotka minulla oli kengissä esimerkiksi Vantaan kisassa. Uskon, että jäykempi kenkä on pyöräosuudella tehokkaampi, joustavampi klossi vastaavasti polville vähän armollisempi.
Tällä kertaa en ajatellut viritellä kenkiä kiinni pyörään ennen lähtöä vaan aion juosta vaihtoalueella pyöräkengissä, vaikka siinä muutama sekunti enemmän menisikin. Toisaalta en aio laittaa mitään tukisukkia vaan ihan vaan lyhytvartiset sukat, jotka saa märkiinkiin jalkoihin nopeasti. Siinä säästyy vastaavasti muuta sekunti.
Gear on muuten aika lailla sama kuin viimeksi. Uusi märkäpuku oli jo testikisakäytössä Vantaalla kesäkuussa ja on parempi kuin edellinen. Koko on nyt oikeampi (luulen, että osa hengitysvaikeuksistani on johtunut siitä, että vanha puku oli yläkropan kohdalta aika tiukka), ja uusi malli kelluttaakin vähän paremmin.
Toinen muutos on uusi parempi tri-asu, jolla on testeissä hyvin voinut ajella 90 kilsaa. Juoksumatkalle en myöskään aio ottaa mitään reppua mukaan vaan evääksi saa riittää muutama geeli takataskuun ja vesi kisajärjestäjän huoltopisteistä. Kaikki vaatteidenvaihdot, joihin tuhlasin viimeksi aikaa, jäävät siis pois.
Ai niin, tubeless-renkaat askartelin myös alle. Siitä räpellyksestä voisi varmaan kirjoittaa jossain välissä ihan oman jutun.
Uutuutena minulle näissä kisoissa tulee vaihtopussukoiden käyttö. Se voi varmaan olla hyväkin, kun eri osuuksien kamat on pakko laittaa valmiiksi erilleen, mutta pientä lisäpainetta odotan siitä pakkausvaiheeseen.
Kunto sinällään on varmaan samaa tasoa kuin viime vuonna (koskaan ei saa harjoiteltua niin paljon kuin oli tarkoitus). Parannusta lienee yleisessä liikkuvuudessa ja tukilihaksissa, joita on sentään aina välillä muistanut jumpata (koskaan ei saa harjoiteltua niin paljon kuin oli tarkoitus). Hyvää on se, että mikään paikka ei ole viime aikoina ollut kovin kipeä.
Kaikki on siis periaatteessa kunnossa.
Uhosin viimeksi, että otan seuraavalla kerralla puolimatkan ajasta puoli tuntia pois. Vaikka itseluottamus alkaa tässä vaiheessa aina rakoilla, olkoon se virallinen tavoite edelleen: 5.22.
Siihen pääsisi, jos uinti olisi 45 minuuttia, pyörä 2.45 ja juoksu 1.45. Vaihtoihin 7 minuuttia.
Saas nähdä.
3 thoughts on “130. Challenge Turku 2022: Valmisteluja”