Kisoihin on nyt kaksi viikkoa aikaa. On viimeistelyharjoitusten aika.

Viimeiset viikot vaativat käänteistä itsekuria. Tuntuu, ettei ole kisakunnossa ja mieli tekisi treenata viimeiseen asti hullun lailla, mutta pitääkin päinvastoin keventää.

Parin viimeisen viikon aikana kunto ei enää nouse, vaikka tekisi mitä. Liikaa rehkimällä voi vain vetää itsensä tukkoon ja väsyttää itsensä niin, ettei kisapäivänä enää jaksa. Tilanne on hyvä, jos kisoja edeltävällä viikolla tekisi mieli juosta ja polkea enemmän, ja pitää jarrutella itseään. Silloin jää nälkää kisoihin.

Olen parin aikaisemman puolimaratonin yhteydessä noudattanut viimeistelyrutiinia, jossa viimeistä edellisellä viikolla ennen skaboja ohjelmassa on pari viimeistä intervallitreeniä, joilla totutan kroppaa kisavauhtiin, ja viikkoa ennen kisaa on viimeinen pidempi noin tunnin lenkki.

Viimeisellä viikolla vedän sitten enää pari kevyttä juoksulenkkiä, joiden aikana muutaman lyhyt veto kovaa (kolme päivää ennen kisaa minuutin vetoja vähän kisavauhtia kovempaa tahtia, päivää ennen kisaa 30 sekunnin vetoja vielä vähän kovempaa), jotta lihakset heräävät. Vika lenkki on enää parikymmentä minuuttia. 

Tähän viimeistelyyn olen nyt ajatellut lisätä viimeiselle viikolla vielä yhden kevyen tunnin pyörälenkin ja viimeisenä päivänä vielä sen verran pyöräilyä, että tulee testattua, että The Machine on kunnossa kisaa varten.

Uinnin suhteen en tähtää näissä kisoissa vauhtiin vaan selviämiseen, joten uintiharjoituksiksi riittänee pari käyntiä avovedessä keskittyen hyvään uintiasentoon ja itseluottamuksen kasvattamiseen.

Parin viimeisen viikon aikana on myös hyvä tehdä viimeiset varustekokeilut. Tunnettu viisaus on, että kisapäivänä ei saa olla käytössä mitään uutta – nothing new on the race day. Minulla on esimerkiksi uudehkot pyöräilykengät, joita en ole kisoissa kokeillut. Kävin siksi pari päivää sitten kokeilemassa, miltä tuntuu, kun niillä vetää 20 kilsaa ilman sukkia. Ei tule sitten kisapäivänä yllätyksiä.

Samoin olen nyt loppuvaiheessa kokeillut pari kertaa, miltä tuntuu lähteä juoksemaan suoraan pyörän päältä. Suosittelen. Kun on pari kertaa lähtenyt tönkköjaloilla juoksemaan, ei kisassa iske paniikki kun ensimmäinen kilsa tuntuu kamalalta.

Teen viimeisinä päivinä myös paljon mielikuvaharjoituksia. Mietin mielessäni koko kisan läpi: varusteet, lähdöt ja vaihdot. Mitkä varusteet päälle ja missä järjestyksessä, mihin kohtaan mikäkin tavara laitetaan, ja mihin pitää kisan tuoksinassa muistaa tekniikassa kiinnittää huomiota.

Varsinkin vaihdot mietin etukäteen tarkkaan. Miten nousen vedestä, missä järjestyksessä riisun varusteet, missä järjestyksessä uutta päälle. Missä kohtaa pitää muistaa painaa kellon nappia. Kisan keskellä moni asia helposti unohtuu, kun on kiire ja on innoissaan. Etukäteen mietityt koordinaatit auttavat.

Kilpailupäivänä tykkään myös mennä ajoissa kisapaikalle, jotta ehdin rauhassa katsoa kaikki lähtö- ja vaihtopaikat ja vaikkapa kävellä vaihtoreitit läpi.

Koskaan ei ole sellainen fiilis, että olisi kisoihin täysin valmis. Tänä koronavuonna varsinkaan. Niin pitääkin olla. Kilpailuihin kuuluu, että vähän jännittää, ja parantamisen varaa pitää aina jäädä.

Näillä mennään.