Ensi viikolla olisi sitten kisapäivä. Kuten aina, fiilis on sellainen, että olisi pitänyt treenata paremmin, mutta nyt sille asialle ei enää voi, eikä pidä, tehdä mitään.

Viimeistelyt teen aiemmin hyväksi todetulla metodilla, mutta koska matka on nyt pidempi kuin koskaan, uutena juttuna tulee mukaan energiansaannin suunnittelu.

Kehon hiilarivarastot riittävät parin tunnin ajaksi. Sprintin tai vaikka puolimaran voi siksi vetää melkein ilman lisäenergiaa (vaikkakin olen kyllä juonut kisan aikana urheilujuomaa ja ottanut geelin juoksussa aina viiden kilometrin välein). Nyt kisa kestää kuitenkin reilusti pidempään, joten tankkaukset ja ruokailut nousevat ihan eri rooliin.

Suosituksia kun lukee, niin yleinen konsensus tuntuu olevan, että hiilihydraatteja pitäisi saada puolimatkan kisassa koneeseen 60-90 grammaa tunnissa. Päädyin siihen, että enimmäkseen mennään geeleillä ja energiajuomalla.

Sekoitan pyörän päälle mukaan urheilujuomaa, jolla lataan pyörän integroidut juomapullot, joita ei voi vaihtaa matkalla. Urheilujuoma on High5 (ei kaupallista yhteistyötä), kun se on pidemmillä juoksumatkoilla aiemmin toiminut hyvin. Herkkävatsaisena en missään nimessä ota vastaan mitään kisajärjestäjän sponsorijuomia.

Seuran Big Training Day kuitenkin opetti, että myös paljas vesi maistuu välillä hyvältä, jos sitruunan maku alkaa pidemmän päälle tökkiä. Siksi mukaan satulan taakse myös yksi pullo vettä. Standardin mukaisessa vesipullossa on myös se hyvä puoli, että sen voi vaihtaa täyteen matkan varrella.

Pyörämatkalle otan geelien lisäksi energiapatukoita, sillä Big Training Dayn toinen opetus oli,  että kiinteää ravintoa olisi myös hyvä saada vähän, ja siihen paras aika lienee pyöräilyosuuden alkupuoli.

Juoksun juomat ja syömät kopioin suoraan aiemmilta puolimaratoneilta: urheilujuomaa liivien taskuihin ja vettä selän tankkiin. Lisäksi geeli aina viiden kilometrin välein. Tämä resepti on toiminut hienosti juoksukisoissa enkä keksi mitään parempaakaan. Voin vain toivoa, että kroppa ottaa energian vastaan jotakuinkin samalla tavalla myös pidemmällä matkalla.

Tunnettua on, ettei kisapäivänä pidä kokeilla mitään uutta. Erityisen totta se on juomisten ja syömisten suhteen. Kaikki ainekset olen siksi testannut treeneissä etukäteen. Siinä mielessä olen aika luottavaisin mielin, mutta sen verran monta kauhutarinaa olen kuullut kramppaavista ja hölskyvistä vatsoista, että pieni jännitys vatsanpohjassa kuitenkin on.

Jännä nähdä, miten kroppa ja vatsa reagoivat pitkään rasitukseen ja siirtyykö energia käyttöön suunnitelmien mukaan.