109. Big Training Day

Viime viikonloppuna oli Helsinki Triathlonin yhteinen Big Training Day. Se on yhteinen harjoituspäivä, jonka aikana on tarkoitus uida, polkea ja juosta porukassa vähän pidempään ja saada sitä kautta harjoitusta pidempiin kisoihin.

Mainio konsepti. Opin taas paljon.

Itse uin 2 km, pyöräilin runsaat 90 ja juoksin lopuksi yhden 8,5 kilometrin lenkin. Ikään kuin vähän kevennetty puolimatka siis.

Lisäefektiä treeniin toi lämpö. Paluumatkalla auton mittari näytti +31°C.

Myönteistä oli se, että uinti meni varsin hyvin. Alku oli vähän hankalaa eikä sopivaa rytmiä oikein tahtonut löytyä, mutta kun vauhtiin pääsin, uin ekaa kertaa (ikinä!) kaksi kilometriä aika lailla putkeen. Se lisää itseluottamusta elokuun kisoja ajatellen. Koska uimme ryhmässä, tuli samalla vähän treenattua kisafiilistä, omaan uintiin keskittymistä, vaikka muita menee ohi, ja yleensäkin suunnistusta ja reitillä pysymistä.

Pyöräilyn tahti oli rauhallinen eikä 90 kilometriä sinällään tuntunut pahalta, mutta lämpö oli kyllä tehdä tepposet. Nestettä meni ihan käsittämätön määrä. Koska mitään pitkiä kahvitaukoja ei reissulla pidetty, oli samalla hyvä mahdollisuus kokeilla, minkälaisilla mömmöillä matkasta voisi kisoista selvitä. Perussetti oli ihan toimiva – pullo per tunti valmiiksi sekoitettua urheilujuomaa, muutama kiinteä energiapatukka ja väliin geelejä –, mutta hienosäätöä tarvitaan vielä.

Urheilujuoman lisäksi pitäisi mukana olla myös yksi pullo puhdasta vettä, kahdestakin syystä. 1) Urheilujuoma alkoi parin tunnin kohdalla maistui ällöltä ja 2) ainakin näin kuumana päivänä vettä teki mieli käyttää myös huuhteluun ja viilennykseen, ei pelkästään juomiseen. Kisoissa tietysti vettä saisi huoltopisteistä matkalla lisää.

Ensi kerralla otan mukaan pyörän päälle myös enemmän jotakin pureskeltavaa syötävää. Nyt alkoi lopussa vatsa vähän kipristellä, ja luulen, että homma toimisi paremmin, jos pyöräilyn alkupuolella söisi vähän enemmän kiinteää. Ei loppumatkasta geelit tökkisi ihan niin paljon. Muuten voi käydä niin, ettei lopussa enää tee mieli syödä mitään ja energian saanti heikentyy juuri silloin kun pitäisi saada lisää virtaa.

Juoksun suhteen en tällä kertaa erityisesti viisastunut. Jalat ovat edelleen kipeät, joten jätin suosiolla matkan vähän lyhyemmäksi. Pari ensimmäistä kilometriä pyörän jälkeen olivat odotetun tuskaisia, mutta sen jälkeen juoksu oli olosuhteisiin nähden ihan jees. Olosuhteet sen sijaan olivat aika vaativat: maasto ns. kumpuilevaa ja metsässä kuumanpuoleista. Pulssi nousi heti alussa niin korkealle, että kaikki ajatukset unelmien kisavauhdista jäivät taka-alalle. Vaikea sanoa tämän perusteella, mikä olisi realistinen aikatavoite puolimatkan juoksuosuudelle, sen verran rankka keli oli. Voi tietysti myös olla, että juoksukunto on yksinkertaisesti huonontunut, kun en ole päässyt juoksemaan. Hyvää oli se, että jalkojen puolesta olisin voinut juosta pidempäänkin eli uskoisin, että maaliin asti köpöttelyn pitäisi onnistua.

Hyvä treeni tämmöinen. Tässä triathlon-seuraan ja valmennusryhmään kuuluminen on iso apu. Ei tällaisia harjoituksia tulisi yksin tehtyä. Kuitenkin juuri tällaisia pitkiä yhdistelmätreenejä kannattaisi tehdä, jotta saisi etukäteen siivottua kilpailuihin liittyviä epävarmuuksia.

Nyt voi kohtuullisen luottavaisin mielin jatkaa kisoihin valmistautumista.

📸: Raul Mero/HelTri

Matias

Yhteiskunnallisista ilmiöistä, kirjoittamisesta, asioiden kehittämisestä, innovaatioista ja teknisistä apuvälineistä kiinnostunut keski-ikäinen mies, diplomi-insinööri, bisnesmies ja perheenisä, joka vapaa-aikanaan urheilee hyvistä aikomuksista huolimatta edelleen vähemmän kuin suunnittelee.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s