Kesän kisasuunnitelma meni uusiksi. Taas.

Ketju alkoi siitä, että poikamme valittiin edustamaan Suomea juniorien purjehduksen PM-kisoihin. Mainio juttu, mutta sitten kisat siirtyivät koronan takia Suomesta Ruotsiin. Kun ajankohdaksi varmistui Challenge Turkua edeltävä viikko, matkojen ja karanteenien rytmittämä logistiikkahässäkkä pakotti valitsemaan pojan kisamatkan ja oman puolimatkan lähdön välillä.

Emme siis lähde Turkuun. Lähdemme loma(?)matkalle Ruotsiin. Turun kisat siirtyivät ensi vuoteen.

Osasin jo kesän kisasuunnitelmia tehdessäni epäillä, että tilanne varmaan muuttuu kauden mittaan. Vähän yllätyksenä tuli silti, ettei yksikään tälle kesälle suunnittelemistani kisoista ehkä toteudu.

Alan olla yhä enemmän sitä mieltä, että tällä tasolla ja näin epäjärjestelmällisellä treeniohjelmalla on turha yrittää ajoittaa kuntohuippuja etukäteen sovitun kisakalenterin mukaan. Tai yleensäkään ajoittaa yhtään mitään.

Minulle sopii kolmen päivän suunnitteluperspektiivi: eilen-tänään-huomenna. Eilisen treenit vaikuttavat siihen mitä tänään jaksaa ja kannattaa tehdä, tänään mennään tilanteen ja fiiliksen pohjalta, ja huomisen alustava suunnitelma perustuu siihen mitä tänään tehdään.

Kisat pitää tietysti tietää pari viikkoa etukäteen, jotta voi vähän optimoida ja viimeistellä, mutta muuten voi enimmäkseen mennä tällä kolmipäiväisellä viikolla, treenikuormaa kehon oman palautteen mukaan säädellen.

Suuremman draaman kaaren ja motivaation kannalta on silti hyvä, että on kisoja ja joku isompi tavoite sovittuna.

Siksi ilmoittauduin nyt Vantaan puolimatkalle 22.8.

Se on Plan C. Muita suunnitelmia ei ole.