Olin etukäteen aika varma, että tämän puolimatkan kisan pyöräosuus olisi nopeampi kuin edellisellä kerralla. Oletukseen oli kaksi perustetta: Olin ehtinyt vetää pyörällä tänä kesänä hieman useampia pitkiä treenilenkkejä, ja muutenkin kilsoja on pohjalla enemmän kuin viime vuonna, ja toisekseen useat luotettavat trollit olivat kertoneet, että Turun pyöräreitti on nopea.

Kun alun mutkista pääsee, motarilla onkin hyvä polkea. Baana on tasainen, vain parin sillan kohdalla on ikävät hahlot tiessä, ja mäet ovat hillittyjä. Ja ainahan kisoissa pääsee vähän treenejä kovempaa, kun autoja, peuroja ja muita alepafillareita ei tarvitse varoa.

Ohituksissa on silti syytä hieman varoa ja katsella ympärilleen. Normaaleihin ohituksiin oli Turussa hyvin tilaa (ja ohituksia tuli minulle paljon, koska olen hidas uimari), mutta pari kertaa tuli ahdasta, kun samaan aikaan takaa tuli hc-sarjan tsygiä ohi levykiekko humisten.

Olosuhteet olivat pyörän aikana varsin hyvät, vaikka tuulta oli jonkin verran, ja loppua kohti enenevässä määrin (liekö oikeasti vai tuntuiko vain siltä?). Kolmen lenkin reitti on kuitenkin psykologisesti kiva, kun on 12 kilometrin välein sopiva välitavoite. Vastatuuleenkin jaksaa paremmin painaa kun tietää, että aika pian tulee taas myötätuuliosuus.

Kaiken kaikkiaan pyöräosuus meni aika kivuttomasti. Neljänkympin kohdalla alkoi aeroasento tuntua hartioissa ja siitä eteenpäin joutui välillä menemään alatangoille ja jumppaamaan selkää, mutta samanlaista viidenkympin kriisiä kuin viimeksi ei tällä kertaa tullut. 75:n kilometrin kohdalla alkoi jaloissa olla vähän väsynyt olo. Vaikka pulssi ei noussut, ei oikein jaksanut enää puskea. Paluumatkan moottoritieltä kaupungin läpi otin tarkoituksella hiljaa ja vähän isommalla kadenssilla, jotta juoksuun olisi helpompi lähteä.

Energiat ja tankkaukset menivät nekin varsin hyvin. Edellisestä kerrasta oppineena olin pakannut mukaan vähemmän urheilujuomaa, ja toinen pullo satulan takana oli sen sijaan elektrolyyttijuomaa. Lisäksi olin laskenut, että toisen kerran juomapisteelle tultaessa olisin juonut ekan pullon tyhjäksi, jolloin voisin ottaa kyytiin yhden vesipullon. Tältä osin suunnitelma toimi hyvin.

Kiinteä ruokavalio perustui energiapatukoihin, joita oli menyyllä yksi per kierros. Ne sainkin syötyä, vaikka vähän väkisin. Koska en herkkävatsaisena mielellään ota kilpailujärjestäjän energiajuomia, joita en ole testannut, tarkoitus oli jälkimmäisellä puolikkaalla ottaa enrgialisäksi pari geeliä, mutta tässä kohtaa alkoivat geelisekoilut (jatkoa seuraa huomenna juoksuosuuden raportissa…). Unohdin nimittäin ottaa vaihtopussin pohjalta geelit mukaan pyörälle. Siksi energian riittäminen jännitti lenkin loppua kohden.

Jälkikäteen ajatellen olisin varmaan voinut mennä kovempaakin, sillä watit olivat nyt vielä aika hillityt, keskimäärin vain noin 75 prossaa äfteepeestä. Parantamisen varaa jäi siis tässäkin. Ensi kerralla tietää taas enemmän ja osaa ehkä arvioida voimansa vielä paremmin.

Keskinopeudeksi tuli näinkin jotain 33,5:n ja 33,7:n välillä (mittauslaitteistosta riippuen) ja ajaksi 2.42, eli muutaman minuutin alle ennakkoajatusten. Hyvää oli myös se, että jaloissa riitti tällä vauhdilla vielä hyvin voimaa juoksuun.

Kisaraportin osat 1 ja 2.