Hiljainen kausi kirjoitusten suhteen jatkuu. Vaikka jonkinlaista perustreeniä on keväällä tullut puksuteltua, suuret oivallukset ovat olleet vähissä. Ajatukset ovat muutenkin olleet muualla (vrt. kokonaisrasitus).

Harrastus kuitenkin jatkuu ja nyt käytiin jopa kisoissa! Koska tapana on ollut aina kirjoittaa jonkinlainen kisaraportti, niin herätän hetkeksi blogin horroksesta.

Kisa oli kuntosarjan perusmatka Vantaalla.

En ole koskaan aikaisemmin kokeillut perusmatkan kisaa enkä siksi oikein osannut arvioida tavoitevauhteja. Lähdinkin matkaan höntsäosaston varovaisenkiinnostuneella asenteella. Aikatavoitteiden sijaan oli tarkoitus vetää pitkä treeni ja kokeilla lähinnä miten uinti kulkee kisatilanteessa ja toimiiko varusteet.

Sään ylijumala Ukko laittoikin sitten peliin parasta ironiaa Alanis Morissetten hengessä: 30 päivää putkeen hieno ilma ja sitten kisäpäivänä kaatosade ja kylmää.

Vettä tuli nääs aika paljon. Kaikki oli läpimärkää jo kamojen pakkausvaiheessa, mutta eniten satoi uinnin aikana. Parhaimmillaan niin kovaa, että poijut hävisivät näkyvistä ja naamaan sattui, kun päätä käänsi hengittämään.

Uintia sade ei muuten tietysti kauheasti haitannut, mutta pyöräilyä kyllä, kun vettä oli tiellä paljon ja tie oli tosi märkä. En yksinkertaisesti uskaltanut ajaa alamäkeen täysillä, kun tuntui, että pyörä voi hetkellä millä hyvänsä irrota lammikoiden kohdalla lentoon. Sade loppui pyörän puolivälissä ja juoksun aikana sitten jo vähän paistoikin.

Uinti oli edelleen hidasta, mutta muuten kohtuullisen ehjä suoritus. Ekat 250 vähän tökki (lasit vuoti vettä ja perinteiset potkut naamaan hieman häiritsivät oman rytmin löytämistä), mutta muuten sain uitua koko matkan aika lailla omaa uintia. Pitäisi tietysti olla tyytyväinen kun ekojen kisojen henkeä haukkovasta sammakosta on päästy näin pitkälle, mutta samalla ihmettelen, miten periaatteessa kohtuullisen hyvältä tuntuva uinti aina vaan on näin hidasta.

Pyörällä kaikki toimi keliä lukuun ottamatta hyvin. Myös tubeless-renkaat, jotka vielä aiemmin keväällä vuosivat, pitivät nyt huoltotoimenpiteiden jälkeen ilmat hyvin sisällä. Olisi kyllä varmaan kannattanut sanoa tiimille, että vaihtavat varikolla slicksien sijaan sadekelin renkaat…

Edes kylmää keliä ei pyörän päällä kauheasti huomannut. Olin kyllä laittanut T1:llä lisähihat ja hanskat (näkyy T1:n ajassa), mikä oli oikea valinta. Vasta T2:n kohdalla huomasi sitten, miten kohmeiset jalat ja sormet olivat.

Juoksu oli aika lailla normisetti: ekan kilsan klassiset tönkköiset jalat, sitten kulki ihan jees, vaikka varpaat olivatkin jäässä. Ainoa yllätys muuten oli että jyrkimmissä ylämäissä reidet alkoi krampata. Sellaista ei ole minulle sattunut koskaan aikaisemmin.

Seuraavan päivänä oli myös selkä vähän kipeä, mutta se johtunee vain liian vähäisestä treenistä pyörän kanssa aerotangoilla. Tankoja tuli myös hankalan kelin takia epäilemättä puristettua liikaa, kun ekalla pyöräkierroksella oli lätäköiden keskellä ajosta rentous kaukana.

Kaiken kaikkiaan siis lagom-hyvä suoritus; mikään laji ei ollut loistava, mutta eipä ollut mitään isoja ongelmiakaan. Aikaa meni 2.46, mikä on tietysti PB, koska en ole koskaan aikaisemmin tällä matkalla kilpaillut (ennätysmurskajaiset!). Jotain sellaista kai odotinkin.

Parannusta tulisi paremmalla kelillä muutama minuutti jo pelkästään siitä, että pyörällä uskaltaisi mennä täysii ja vaihdot menisi nopeammin kun kaikki ei olisi märkää eikä tarvitsisi pukea ylimääräisiä hihoja yms.

Oliskohan sopivan haastava mutta mahdollinen tavoite seuraavalle perusmatkalle 2.30? Jos Ukko suo ja jotenkin saisi uintiin vauhtia lisää.