Kirjoituksissa on ollut aika pitkä tauko.

On ollut kaikenlaista. Kiire ja kassakriisi töissä, remontti päällä, muutto suunnitteilla, kuolemantapauksia lähipiirissä, sairaat vanhemmat, valtava heinäsirkkaparvi, joka söi fillareista renkaat, ja tulikiveä taivaalta treeniaamuina. Mitä näitä nyt on.

Tilanne on tätä kirjoittaessani hallinnassa, mutta joistain syksyllä tehdyistä suunnitelmista on pitänyt tinkiä. Niinpä blogia ei ole juurikaan kirjoiteltu.

Myös aika monet suunnitellut treenit ovat jääneet alkuvuonna väliin.

Kun tilanne on päällä ja elämä ruuhkaantuu, treeneillä voi tietenkin olla myös tasapainottava vaikutus, mutta väkisin ei pidä vetää, jos rasitus on muutenkin punaisella.

Olosuhteisiin ja treenimääriin suhteutettuna tilanne on kuitenkin nyt ihan OK. Peliä ei ole missään nimessä vielä hävitty.

Juoksukunto on itse asiassa aika hyvä. Keväällä ja kesällä riittää, että ehtii ottaa sopivasti pitkiä lenkkejä, jotta jalat tottuvat rasitukseen. Kauden päätavoite on päästä Kööpenhaminassa maaliin, ja siinä ratkaisevaa on, että jaksaa köpöttää loppuun asti. Vauhtia ei tarvitse saada lisää.

Uinti on parantunut talvikaudella ilahduttavasti. Olen saanut muutaman tekniikkaoivalluksen ja saanut rentoon perusuintiin reilusti lisää vauhtia. Havainnoista ja kehityksestä altaassa voisin kirjoittaa erikseen – vaikka heti syksyllä kun ehdin kirjoittaa seuraavan blogitekstin.

Suurimmat aukot treeniohjelmassa ovat jääneet pyöräilyn kohdalle. Pyöräily talvisin trainerillä on puuduttavaa ja jäisi muutenkin helposti väliin. Nyt siihen ei vain ole motivaatio riittänyt. Elän toivossa, että kevät joskus tulee ja pääsen taas pyörällä töihin. Siitä saa muutaman kympin pk-pyöräilyä helposti joka viikko. Kesällä sitten pitkää lenkkiä.

Hyvää on se, että kroppa on kunnossa. Mikään ei ole rikki, mihinkään ei satu normaalia enempää. Pidän sitä merkkinä siitä, että olen ymmärtänyt rasitusta arvioidessani katsoa koko kuvaa hieman laajemmin, osannut rajoittaa harjoittelun määrä oikeissa kohdissa, ja antanut palautumiselle riittävästi aikaa.

Itse asiassa, kun tätä kevättä miettii, on ollut hyvä huomata, että kunto pysyy ja tulokset voivat vähän parantuakin vaikka treeniä olisi vähemmän. Ei aina tarvitse olla niin tosissaan. Kisapäivään on vielä monta kuukautta aikaa.