Teimme alkukesästä Päätöksen. Isolla peellä. Emme lähde tänä(kään) vuonna Köpiksen täysmatkan kisaan. Ironman-projekti 2023, joka muuttui viime vuonna kiireiden ja muun elämän takia Ironman 2024 -projektiksi, onkin nyt sitten Ehkä 2025 tai sitten ei -projekti.

Päätös ei ollut mitenkään helppo, vaikka oli tavallaan jo kypsynyt taustalla jonkin aikaa. Kyllähän sen helposti kokee epäonnistumisena, jos julkisesti esittämistä tavoitteista lipsuu ja joutuu pyörtämään päätöksiään ja muuttamaan suunnitelmiaan. Ja täysmatkan Ironman-kisa on kuitenkin se ISO tavoite aika monelle triathlonistille.

Toisaalta, asian voi nähdä myös niin, että on hienoa, kun pystyy myöntämään elämän realiteetit ja muuttamaan niitä suunnitelmia, jos homma ei toimi.

Päätökseen johti kaksi asiaa.

1. Aika ei yksinkertaisesti riitä. Vaikka peruskunto on ihan ok ja puolimatkat tuntuvat nykyään ainoastaan kisoilta muiden joukossa, täysmatkan vaatimat treenit siirtävät ajankäytön vaatimukset aivan eri tasolle. Kun samaan aikaan pitäisi muuttaa, tehdä remonttia, rakentaa kylpyhuone ja vaihtaa työpaikkoja, ylipitkät pyörälenkit ja kolmen tunnin juoksut eivät enää solahda kalenteriin. Ei vaan pysty.

2. Mikä vieläkin tärkeämpää: Treenamisesta meni ilo. Pidän pitkistä pyörälenkeistä. Uisin mielelläni kolmen kilsan avovesitreenejä. En kuitenkaan kelistä riippumatta kun on pakko. Harjoittelusta tuli keväällä hämmästyttävän puuduttavaa, kun liikunnan ilon sijaan liikkeelle ajoi ahdistava tunne siitä, ettei ole treenannut tarpeeksi tulevaa kisaa varten. Kun päätimme peruuttaa Köpiksen kisan, helpotus oli melkoinen. Epäonnistujan on helpompi hengittää.

Tunnelma on jo nyt kesällä ollut parempi, kun syy urheiluun on taas ollut enemmän hyvän kunnon ylläpito. Ihan täysin zen fiilis ei vieläkään ole, ja tasapainoilu jatkuu sen kanssa, miten paljon kisoja ja aikatavoitteita tarvitaan motivaation avuksi, mutta suunta on oikea.

Muutan siis yllä olevia toteamuksia uuteen muotoon: Pidän pitkistä kiireettömistä pyörälenkeistä kun aurinko paistaa eikä tuule liikaa. Uisin mielelläni kolmen kilsaa avovedessä, kun olo on hyvin levännyt ja fiilis on oikea.

Plan C on jo aiemmin hyväksi osoittautunut Turun puolimatka. En tosin sieltäkään odota näillä pohjilla uutta ennätystä, mutta katsotaan jos tulisi ehjä suoritus ja hyvä mieli.

Ensi kauden suunnitelmiin palataan myöhemmin.

P.S. Tekoälyn generoimat kuvat ovat nykyään aika hyvä huumorin aihe. Oheisen kuvan loi Adoben Firefly, kun kehoite oli ”A triathlon athlete biking in the rain, against the wind in stormy weather, looking tired”.