A la cartesta puheen ollen: Vaikka välttelisi noutopöytiä, ravintolat ovat vähän syövälle hankalia mestoja muutenkin.

Ravintolassa joku muu päättää annoskoon ja koska ravintolassa syöminen on Suomessa yleensä kallista, ruoan jättäminen lautaselle on vielä vaikeampaa kuin kotona tai työpaikalla.

Lisäksi ravintolaruokailuun liittyy usein alkoholi, joka on tavallinen osasyyllinen monen ylipainoon (palaamme vähemmän juomiseen erikseen myöhemmin).

Koska 30 euron annoksen syöminen vain puoliksi sattuu – sehän on tavallaan sama kuin annos maksaisi 60 euroa –, vähän syövän voi olla parempi tilata alun perinkin pienempiä annoksia. Keitto, salaatti, alkuruoka pääruokana, kalaa pihvin ja kermaperunoiden sijaan.

Ravintolassa vähemmän syömisen voi myös aloittaa esimerkiksi sillä, että syö vain pääruoan (vaikka muut pöydässä söisivätkin kolme ruokalajia). Sosiaalisesta paineesta välittämättä voi vain viileästi todeta, että nyt ei ole kauhea nälkä ja jättää alkupalat väliin. Sen ei pitäisi estää muita syömästä mitä haluavat eikä pilata kenenkään iltaa.

Samoin voi juoda alkuruokien kanssa vain vettä, pääruoan kanssa vain lasin viiniä puolikkaan pullon sijaan, jättää snapsit ottamatta, ja niin edelleen.

Tässäkin pätee sama sääntö kuin edellä: Jos pysähtyy hetkeksi miettimään, pitäisikö ottaa vai ei, oikea vastaus on ei.