Vaihdot ovat osa kisaa. Keskittymällä ja hyvin valmistautumalla voi helposti niistää vaihdoissa loppuajasta useamman minuutin pois. Varsinkin sprinttikisassa sillä on merkitystä. Pitkillä matkoilla pari ekstraminuuttia vaihdossa ei tietenkään samalla tavalla tunnu.

Viime vuonna Vantaalla kuntosarjan kisassa minulla meni ekassa vaihdossa yli kuusi minuuttia ja toisessakin 2.20. Päätin silloin heti kisan jälkeen, että vaihdot ovat yksi kehityskohde.

Tänä vuonna T1 (T niin kuin transition, siis) meni 4.33. Kehitystä on siis tapahtunut.

Mitä tein toisin?

• Viime vuonna minulla oli vielä ns. maastopyörä- tai retkipyöräilykengät. Niiden kanssa nyhjätessä kului aikaa. Nyt pyöräilykengissä nopeampi kiinnitys (periaatteessa hyvä, kts. kohta Mitä olisin voinut tehdä paremmin? alla).
• Kunnon Tri-asu erillisten uimahousujen ja t-paidan sijaan. Ei mene vaatteiden vaihtoon aikaa.
• Osasin myös laittaa varusteet paremmin esille, esimerkiksi kypärä roikkumaan helppoon paikkaan ja aurinkolasit valmiiksi kypärään.
• Numerolapulle pikaklipsulla varustettu remmi. Pari sekuntia voisi kai vielä säästää, jos numeron laittaisi märkäpuvun alle, mutta epäilen, että se vaikeuttaisi märkkärin riisumista (entisestään).
• Vähensin turhia varusteita. Sprinttikisassa ei tarvitse hanskoja pyöräilyyn eikä sukkia pyöräilykenkiin. Niiden vetäminen päälle, kun kädet ja jalat ovat märät vie yllättävän paljon aikaa.
• Sprintissä ei tarvita erikoisjuomia eikä syötävää, joten niiden kanssa pelaamiseen ei kannata käyttää aikaa. Vedin kuitenkin yhden geelin ekassa vaihdossa. Senkin avasin ennen lähtöä valmiiksi…

Mitä olisin voinut tehdä paremmin?

Märkäpuvun riisuminen oli vielä liian hidasta. Kädet sain vapaiksi hyvin juoksun aikana heti rannan jälkeen (muistin myös pitää uimalakin ja uimalasit päässä kunnes sain kädet vapaaksi), mutta loppuja oli vaihtopaikalla vaikea saada pois. Märkäpukuni on lahkeista sen verran tiukka, että puku jäi ruttuun ja jumiin nilkkoihin. Yksi ratkaisu tähän olisi kuulemma baby oil, jolla valellaan nilkat ennen kuin puku vedetään päälle. Sitä pitää ehkä ensi kerralla kokeilla (ehkä kuitenkaan ei?). Hyvä vinkki tähän liittyen on muuten laittaa ajanotto-chip lahkeen alle, jotta puku ei ainakaan siitä jää jumittamaan.

Yritin myös nopeuttaa vaihtoa laittamalla pyöräilykengät valmiiksi kiinni polkimiin. Virittelin niitä sitten kuminauhoilla kiinni pyörään niin, että pysyisivät juostessa pois tieltä ja olisivat hyvässä asennossa, kun pitää työntää jalkoja kenkiin. Tämä homma ei mennyt ihan nappiin. Paljain jaloin juoksu oli ok, mutta en saanut jalkoja kunnolla kenkiin ja jäin viivalle arpomaan kenkien läppien ja kiinnitysten kanssa. Nopeampaa olisi ollut vain laittaa kengät menomatkalla rauhassa jalkaan ja köpötellä kengät jalassa pyöräilyyn. Paluumatkalla voi silti ottaa kengät vauhdissa pois ja juosta paljain jaloin takaisin. Huomasin kyllä, että isoilla pojilla oli kaikilla triathlon-pyöräilykengät, jotka saa paremmin valmiiksi roikkumaan ja jotka on helppo vetää nopeasti jalkaan ja tarralla vauhdissa kiinni. Hmmm.

Vauhtia voisi vaihdossa yksinkertaisesti olla enemmän. Pyörän kanssa pitää juosta vähän kovempaa ja lähtöä treenata niin, että pysähdys pyörän selkään noustessa olisi mahdollisimman lyhyt. Nopeimmat hyppäävät vauhdissa suoraan pyörän päälle, mutta oma pyöräni tuntuu kyllä siihen liian korkealta ja saavutettava ajan säästö lienee aika pieni tarvittavaan harjoitteluun nähden.

Tavoite on painaa vaihtoajat ensi kerralla alle viiteen minuuttiin. Se tarkoittaa, että ekan vaihdon pitäisi mennä kolmeen ja puoleen.