Vielä kauden päätteeksi viimeiset pohdinnat Vantaa Triathlonin kisasuorituksesta. Jäljellä on enää toinen vaihto.

Vaihto pyörältä juoksuun käy perinteisesti nopeammin kuin ensimmäinen vaihto uinnista pyörälle. Siitäkin voi silti säästää arvokkaita sekunteja, varsinkin jos matka vaihtoalueelle on pitkä.

Suurin parannus tänä vuonna Kuusijärvellä verrattuna viime vuoden kuntosarjan kisoihin oli vaihtaa pikanauhat juoksukenkiin. Ehdoton varuste. Pienellä investoinnilla vaihto nopeutuu huomattavasti.

Muutaman sekunnin varmaan voisi höylätä, jos jättäisi myös sukat pois, mutta luulen, että siinä menee juoksun mukavuus nopeamman vaihdon edelle. Pyöräilyn jälkeen jalat ovat jo sen verran kuivuneet, että sukat saa hyvin jalkaan eikä mitään talkkia kenkiin tarvita.

Hyväksi toteamani käytäntö on valita mukaan vaihtoon mahdollisimman kirkkaan värinen ja hyvin erottuva pyyhe. Kun kovassa vauhdissa etsii omaa vaihtopaikkaa, kaikki paikat näyttävät samanlaisilta. Silloin helpottaa, jos omalta paikalta näkyy kauas laatikon reunalla roikkuva oma koodipyyhe.

Tänä vuonna Vantaalla aikaa meni toiseen vaihtoon1.52, mikä on jo aika jees. Varmaan siitä voisi vielä jonkun sekunnin kiristää, kun jättää turhat juomiset ja muut pois ja juoksee pyörän kanssa vähän kovempaa.

Muutama sekunti säästyisi myös, jos pyörän päältä pääsisi pois vähän vauhdikkaammin.  Pitäisi harjoitella sitäkin. Nopeimmat valmistautuvat vaihtoon hienosti kiipeämällä vauhdissa pois pyörän päältä ja jatkavat sitten pysähtymättä juuri viivan kohdalla suoraan juoksuun. Sellaisen akrobatiaan on meikäläisellä vielä matkaa, mutta kenkien poisotto vauhdissa kävi jo nyt aika hyvin ja helpottaa kyllä vaihtoa.

Näillä eväillä T2 menee Kuusijärvellä ensi vuonna 1,30.

Näin. Tämän kauden tavoite oli selvitä kunnialla ensimmäisestä triathlon-kisasta. Se tavoite on nyt saavutettu ja tapahtumat raportoitu. Blogin kausi 2 on siis paketissa.

Tämä ei kuitenkaan jää tähän.