Kuten kaikissa projekteissa, SyVä-menetelmässäkin liikkeelle kannattaa lähteä yksinkertaisista pienistä asioista. Seuraavassa kerron pari tyypillistä tilannetta, joissa tulee helposti syötyä liikaa. Ne tarjoavat helpoimman tavan aloittaa vähemmän syöminen.

Ollaan ruokapöydässä, kaikki ovat syöneet ja tyytyväisiä. Ruokaa jäi vähän. Niin harmittavaisen vähän, ettei sitä oikein kannata pakkaseenkaan laittaa. Mitä tehdä? Syötkö vielä vähän vai jätätkö jämät siihen?

Valistunut lukija arvannee jo tässä vaiheessa oikean vastauksen.

Pelkästään jättämällä pois sen viimeisen ylimääräisen pikkupikkuannoksen joka aterialta syö jo aika paljon vähemmän.

Itse asiassa ensimmäinen ohje on hyvin yksinkertainen: Joka kerta, kun pitää hetkeksikään pysähtyä miettimään, ottaisiko vielä lisää, vastaus on aina ei.

Juu, välillä harmittaa, kun ruokaa pitää heittää pois. Juu, toisinaan ruoka on niin pirun hyvää, että tekisi mieli ottaa kuitenkin vähän lisää. Ihan vähän vaan. Oikea vastaus on silti aina ei.

Vaikka SyVä-menetelmä on luonteeltaan myönteinen (kaikkea saa syödä!), no-how, ein sanomisen taito, on tärkeä osa onnistumista. Ei silti pidä yrittää kieltää itseltään liikaa. Pitää vain tunnistaa tilanteet, joissa ottaa turhaan lisää ja syö liikaa, vaikka ei oikeasti tee mieli.

Voi nauttia hyvän illallisen, mutta jättää jälkiruoan väliin. On ihan ok syödä jälkiruoka, mutta jälkiruokaa voi ottaa vähän vähemmän kuin ensin ajatteli. Voi syödä kaikkea normaalisti, mutta jättää ottamatta lisää.

Harjoitellaan vähän:

• Kalaa jäi vadille vain vähän, pitäisköhän noi syödä pois? Ei.
• Hyviä cocktail-paloja. Ottaisinko vielä pari? Ei, enpä otakaan.
• Hyvännäköistä jälkiruokaa. Vois ottaa vielä toisen kauhallisen. Ei sittenkään, yksi riittää.

Hyvä. Siitä se lähtee.