Ihmisen painoon vaikuttaa tasan kaksi asiaa: Sisään tuleva energia ja kulutettu energia.

Kun ylipainoa alkoi itselleni kertyä ja sen syytä pysähtyi hetkeksi miettimään, analyysin lopputulos oli aika selkeä. Vaikka toistuvasti vannoin liikkuvani jatkossa enemmän, monena päivänä ainoat liikuntamuodot olivat sähköpostien kirjoittaminen ja kahviautomaatille kävely. Kun ei tule liikuttua tarpeeksi, energiaa ei juuri kulu. Normaaliltakin tuntuva määrä ruokaa on silloin liikaa.

Jos haluaa pudottaa painoa, pitää siis keskittyä sisään menevän energian vähentämiseen. Eli syödä vähemmän.

Siinä se.

Hyvä puoli tässä metodissa (vai pitäisikö sanoa tavassa elää? — kyseessä ei ole laihdutuskuuri vaan tavoitteena on omien syömätottumusten tunnistaminen ja pysyvä muuttaminen) on se, että sääntöjä on todella vain yksi. Ihan kaikkea saa syödä, kunhan syö vähemmän. Tarkoitus ei siis ole luopua mistään, ja herkutellakin saa. Aina välillä.

Viinaa saa juoda. Hiilareita vetää. Sipsejä ja suklaata. Kunhan sitä tekee vähän vähemmän kuin ennen.

Tiettyä luonteen lujuutta ja kurinalaisuutta kriittisissä kohdissa metodi totta kai vaatii. Eikä varmaankaan sovi kaikille. Matkalla tulee myös vastaan pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Mutta kun vauhtiin pääsee ja pystyy pitämään ainoasta säännöstä kiinni, homma toimii poikkeuksetta. Yksi asia on nimittäin varmaa: ihminen laihtuu, kun syö vähemmän. Kysykää vaikka minulta.

Kerrataan siis vielä vallankumouksellisen menetelmäni ainoa sääntö: Syö vähemmän.