123. Kisapaino

Kävin pitkästä aikaa vaa’alla. Vaikka olen paremmassa kunnossa talven jäljiltä kuin monena aiempana vuonna, vararavintoa on hieman kertynyt vyötärölle.

Ajattelin, että kesän kisoihin mennessä voisi tiputtaa painoa muutaman kilon. Jos vaikka painaisin viisi kiloa vähemmän, hyöty esimerkiksi pyörän päällä olisi äkkiä laskien noin 20 wattia. Se on aika paljon enemmän kuin mikään aerokypärä toisi (ja vielä enemmän kun silti hankkii sen aerokypärän). Ja juokseminenkin olisi tietysti kevyempää. Siltä osin tavoite on selvä.

Toteutus onkin sitten jo paljon hankalampi juttu. Sinällään kyllä tiedän aidossa SyVä-hengessä, miten paino putoaa, ja olen painanut reilusti vähemmänkin, mutta homma menee monimutkaiseksi, kun samalla pitäisi treenata paljon ja saada lihaksiin voimaa.

Kun treeniohjelmassa on paljon korkean intensiteetin treeniä, maksimivoimaa punttisalilla ja pitkiä peruskuntotreenejä, ei voi syödä vähemmän. Pitää syödä enemmän. Välillä triathlonistin pitää syödä to-del-la paljon.

Toisaalta, kun on välipäivä tai rauhallinen palautteleva treeniviikko, energiaa kuluu heti vähemmän eikä pidä mättää samanlaisia annoksia kuin rankan harjoittelun yhteydessä. Energiankulutuksessa päivien välillä on ihan törkeä ero. 

Perussääntö on edelleen sama: Paino ei putoa, ellei kaloreita kulu enemmän kuin niitä työntää sisään. Mutta kunto ei parane, jos syö liian vähän. Silloin eivät lihakset kasva, ei jaksa treenata eikä harjoittelusta palaudu. Pahimmassa tapauksessa nälkäisenä ja väsyneenä sippaa ja rikkoo itsensä.

Ruokavaliota pitääkin nyt säätää päivittäin. Mitä tein tänään, paljonko meni energiaa? Mitä pitää syödä, että palautuu ja tarjoaa väsyneille lihaksille oikeat ainekset? Mitä aion tehdä huomenna, kannattaako tankata jo tänään?

Määrän lisäksi on olennaisen tärkeää miettiä myös mitä milloinkin syö. 

Urheillessa energiaa saa rasvoista ja hiilihydraateista. Niistä rasva varastoituu kehoon (tap, tap!) ja sitä riittää periaatteessa hyvinkin pitkäksi aikaa. Ongelma on se, että rasvaa irtoaa käyttöön vain kun liikutaan diesel-vyöhykkeellä, aerobisen kynnyksen alapuolella. Kun mennään kovempaa, tarvitaan lisäenergiaa hiilihydraateista. Hiilarisäiliö on kuitenkin kropassa pieni ja riittää vain maksimissaan parin tunnin urheiluun.

Hitaita lenkkejä tekemällä siis laihtuu, koska rasvaa palaa – olettaen tietysti, ettei lenkin jälkeen syö tyhmyyksiä. Kroppaa voi myös opettaa käyttämään rasvaa hyödyksi tehokkaammin. Siksi jotkut tekevät tarkoituksella paastolenkkejä tyhjin vatsoin, esimerkiksi aamulla ennen aamiasta. Se voi olla kestävyysliikkujalle hyvä, ainakin silloin tällöin, mutta tarkkana saa olla, että pitää sellaiset lenkit tarpeeksi hitaina ja lyhyinä.

Ennen pitkiä lenkkejä, ja pitkien lenkkien aikana, tarvitaan sitten hiilihydraatteja. Niitä voi jonkin verran varastoida syömällä hiilihydraattipitoista ruokaa jo etukäteen. Tähän perustuvat pastaöverit ja pullajuhlat ennen kisoja (tankkaamisesta voisin ehkä kirjoittaa ihan oman juttunsa jonkun kisaraportin yhteydessä). Ja esimerkiksi pitkillä pyöräretkillä pitää olla mukana energiajuomia, banaaneja ja muita eväspatukoita, jotta energiaa riittää myös sen jälkeen kun ne parin tunnin varastot ovat tyhjät (ja syödä pitää hyvissä ajoin ennen kuin virta loppuu).

Väsyneiden lihasten korjaamiseen tarvitaan sitten proteiinia. Sitä pitäisi saada aika nopeasti urheilun jälkeen, esimerkiksi iltatreenien jälkeen jo ennen nukkumaanmenoa. 

Joskus voi myös käydä niin, ettei kovan treenin jälkeen oikein ruoka maistu. Silloin kannattaa vetää ainakin palautusjuomaa, ja ehkä syödä seuraavanakin päivänä vähän enemmän.

Hämmästyttävää kyllä, tämänkin hässäkän kanssa oppii elämään ja oikean energiantarpeen oppii vähitellen tuntemaan. Edelleen auttaa myös, jos osaa hallita nälän tunnetta.

Keho on tässäkin paras opas. Vaikken syö punaista lihaa enää oikeastaan ollenkaan, huomaan joskus kovien treenien jälkeen himoitsevani salamia. Keho se vaan kertoo, että nyt olisi hyvä aika syödä protskua. Kun kovan hikoilun jälkeen tekee mieli sipsejä, kyse voi olla siitä, että kehon elektrolyytit ovat epätasapainossa ja pitäisi saada suolaa. Kannattaa miettiä, mistä mielihalut johtuvat.

Selvät ohjeet siis: Syö vähemmän. Syö enemmän. Syö terveellisesti. Syö pullaa. Se nyt vähän riippuu.

Juu, ei ole ihan yksinkertaista tämä syömishomma.

Matias

Yhteiskunnallisista ilmiöistä, kirjoittamisesta, asioiden kehittämisestä, innovaatioista ja teknisistä apuvälineistä kiinnostunut keski-ikäinen mies, diplomi-insinööri, bisnesmies ja perheenisä, joka vapaa-aikanaan urheilee hyvistä aikomuksista huolimatta edelleen vähemmän kuin suunnittelee.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s