Joskus blogin alkuaikoina kirjoitin nälästä ja siitä, miten sillä voi olla painonhallinnan kannalta sekä hyvä että huono vaikutus. Periaatteessa nälkäinen ihminen tietenkin laihtuu, mutta syömisen hallinta on nälkäiselle ihmiselle hankalaa, Se voi vesittää kaiken.

Näläntunne ja sen kontrollointi on SyVä-menetelmän kannalta niin fundamentaali asia, että ajattelin palata aiheeseen vielä hetkeksi.

Jos on tottunut syömään liikaa ja huonosti ja päättää opetella syömään vähemmän, pitää ensin oppia hahmottamaan, kuinka paljon vähemmän on sopivasti. Siinä näläntunne on mainio apuväline. Kun on tasaisin välein nälkäinen, tietää ettei ole syönyt liikaa.

Hankaluudet alkavat, kun on ollut jonkin aikaa nälkäinen ja saa seuraavan mahdollisuuden syödä. Keho huutaa ruokaa, ja kaikki näkyvillä oleva ruoka näyttää hyvältä. Silloin syö todella helposti liikaa.

Tämä on juuri se hetki, jolloin repsahdus helpoiten iskee varomattomaan vähemmän syöjään. Jos ei ole tarkkana, suuhun ehtii tunkea paitsi liikaa ruokaa myös kaikenlaista hölmöä täytettä mitä sattuu näkemään ja nälkäisenä himoitsee.

Ongelma on, että vatsa reagoi ruokaan hitaasti. Jos syö nälissään nopeasti, kylläisyyden tunne tulee liian myöhään, vasta kun on jo ehtinyt mättää vatsaan yliannoksen ruokaa. Jos ei ole todella sinut oman syömisensä kanssa ja hyvin tietoinen määristä joilla tulee kylläiseksi, on iso riski että nälkäinen syö itsensä ylikylläiseksi (yltäkylläiseksi, yllin kyllin).

Paradoksaalista onkin, että SyVä-menetelmässä onnistuakseen pitäisi olla tasaisin väliajoin sopivasti nälkäinen, mutta nälkäisenä ei oikeastaan kannattaisi syödä.

Nälän hallintaa kannattaa tietoisesti harjoitella. Jos tulee nälkäisenä kotiin oltuaan syömättä koko päivän, kannattaisi syödä vain vähän ja odottaa hetki.

Tämä ei ole uusimpien ruokailuoppien mukaista. Nykyään pitäisi kuulemma vain tuntea kehonsa ja syödä aina sopivasti. Mikäs siinä, hyvä idea. Käytännössä kuitenkin niin vaikeaa, että itse syön nälkäisenä ison aterian sijaan mieluummin ensin vain pienen välipalan.

Ajan kanssa oppii paremmin arvioimaan, kuinka paljon ruokaa on sopivasti ja pystyy ehkä nälkäisenäkin syömään vain kylmästi oikean määrän. Harjoitteluvaiheessa on helpompaa syödä nälkäisenä ensin vain vähän ja opetella kontrolloimaan nälkänsä sen kriittisen hetken, kun pitää – edelleen nälkäisenä – odotella hitaasti saapuvaa kylläisyyden tunnetta ja seuraavaa ruoka-annosta.

Ei ole helppoa sekään. Jos juo huutavaan nälkään vain lasin vettä ja syö yhden mandariinin (tai vaikka voileivän), nälkä ei todellakaan lähde. Alkukantaista impulssia syödä nopeasti vatsa heti täyteen pitäisi silti oppia vastustamaan. Vaikka pieni annos ruokaa ei tunnukaan heti missään, vähän ajan päästä kuitenkin helpottaa juuri sen verran, että mielihalujen hallinta on helpompaa.

Kun pahin nälkä on taittunut, voi rauhassa syödä lisää. Sopivasti, vain sen verran kuin todella tarvitsee. Tai ehkä vähän vähemmän.

SyVä-menetelmän pääsääntö on, että kaikkea saa syödä, kunhan syö vähemmän, mutta nälän hallinta ja kehon kuunteleminen on onnistumisen kannalta niin olennaista, että toiseksi tärkein perusohje voisi olla tämä: Opettele tunnistamaan ja hallitsemaan nälkäsi.