Edellä on tullut puhuttua liikunnan ja SyVä-menetelmän suhteesta. Jatkan ensi viikolla taas muilla aiheilla, mutta yksi liikuntaan ja syömiseen liittyvä juttu tuli vielä mieleen.

Varoituksen sana vähemmän syömisen ja liikunnan liitosta: täysin tyhjä vatsa ja urheilu on huono yhdistelmä. Koin tämän hyvin konkreettisesti vähän aikaa sitten, kun tuli hieman yllättäen sopiva mahdollisuus lenkkeilyyn päivänä, jolloin en ollut ehtinyt syödä päivällä lainkaan.

Juokseminen sujui alkuun ihan normaalisti, mutta vähän ajan kuluttua alkoi tulla huono olo, vauhti putosi ja kropassa tuntui kummalliselta. Ensin en tajunnut mistä oli kyse. Jatkoin vain juoksemista ja ajattelin että, mikä lienee, se menee varmaan kohta ohi.

Vasta kun kädet alkoivat täristä eikä meinannut jaksaa enää mäkeä ylös, tyhmällekin hahmottui, mikä ongelma oli. Kehossa ei yksinkertaisesti ollut enää energiaa jäljellä. Kolmen vartin kohdalla tuli seinä vastaan.

Takaisin kotiin päästyäni, ensiapubanaania voimattomana syödessäni, totesin, että on selvästikin niin, että juokseminen vaatii enemmän energiaa kuin pöydän ääressä istuminen. Mikä oivallus!

Vaikka normaalina työpäivänä jaksan hyvin ilman lounasta, ja juoksulenkki aamuisin onnistuu hyvin ennen aamiaista (jos ei ota huomioon sitä, etten ole ns. aamuihmisiä), pidän nykyään huolen siitä, etten lähde iltaisin tankkaamatta urheilemaan, varsinkaan jos päivä on mennyt syömättä.

Liikuntapäivinä kannattaa syödä vähän enemmän.