Moni pitää lounasta tärkeänä hyvinvoinnin kannalta. Luki jostain, muistaa koulusta, naapuri sanoi. Pitää syödä lounas, jotta jaksaa.

Kunnollisen lounaan syömistä suosittelevat myös monet asiantuntijat. Onkin varmasti totta, että useimpien on hyvä käydä lounaalla. Itse en syö enää lounasta töissä lainkaan.

Lounaaton arkiruokavalio on kehittynyt pikkuhiljaa. Ensin tajusin, että yksi todennäköinen syy siihen, että olin päässyt lihoamaan, oli nimenomaan lounas töissä. Työpaikan vaihdon yhteydessä olin siirtynyt Helsingin keskustan vaihtelevista annoslounaista tehtaan työmaaruokalan noutopöytään, jossa ruoka ei aina ollut kovin kevyttä. Sitä tuli myös tyypillisesti otettua liikaa.

Ryhdyin välillä ottamaan lounaalla vain keiton ja salaatin. Pelkän keiton ja salaatin jälkeen tuli raskaampiin lounaisiin tottuneelle vatsalle kuitenkin iltapäivällä usein nälkä. Sen pitämiseksi kurissa hankin pähkinöitä ja kuivattuja marjoja työpöydän laatikkoon välipalaksi.

Sitten kävi niin, että koko lounas jäi muutamana päivänä kiireen takia kokonaan väliin, ja huomasin, että pärjään itse asiassa ihan hyvin koko työpäivän pelkillä sopivasti ajoitetuilla välipaloilla. Ja kas, paino alkoi pudota.

Nyt olen kehittänyt välipalarutiinin, jossa syön yhden välipalapatukan aamupäivällä, kun tulee aamiaisen jälkeen ensimmäisen kerran nälkä. Pari tuntia myöhemmin syön vähän niitä pähkinöitä ja marjoja, ja iltapäivällä taas hedelmän tai toisenlaisen välipalakeksin. Väleihin juon kahvia, teetä ja vettä. Sillä pärjään hyvin.

Lounaan väliin jättämistä voi kokeilla jonain päivänä, jotta näkee, onko se itselle sopiva tapa syödä vähemmän. Jos lounaan skippaaminen kokonaan ei toimi, lounaallakin voi tietenkin vain syödä vähemmän. Useimmissa työmaaruokaloissa on nykyään tarjolla jonkinlainen kevyt vaihtoehto, jolla tavallinen toimistotyöläinen jaksaa ihan hyvin iltapäivän. Ja jossei jaksa, pieni välipala vähän myöhemmin kevyen lounaan lisäksi on parempi idea kuin iso mättölounas, jonka jälkeen tekee mieli mennä päikkäreile.

Lounaan ohittamiseen kokonaan liittyy sama riski kuin nälän näkemiseen. Seuraavalla aterialla pitää olla tosi tarkkana, jottei koko vähemmän syömisen idea vesity siihen, että vetää nälkäänsä mitä tahansa. Nopeasti ja liikaa.

Usein lounaalla käyminen on mielekästä jo pelkästään sosiaalisista syistä. Lounaalla tapaa kollegoja, kuulee mitä naapuriosastolla tehdään, ja näkee vähän muutakin kuin oman tietokoneensa töllön. Tätäkään tapaa en siis oikeastaan uskalla suositella kenellekään hyvänä keinona hallita painoa.

Minulle lounaaton ruokavalio kuitenkin toimii. Olen laihtunut ja saan töissä pakolliset työt tehtyä vähän nopeammin kuin ennen, koska en pidä keskellä päivää pitkää taukoa. Mitään muuta en väitä.