Pari kirjoitusta sitten lupasin hiihtolomapohdintojen sarjassa kirjoittaa myös aineenvaihdunnasta. Kirjoitusta luonnostellessani totesin kuitenkin, että tekstistä alkoi tulla kovin proosallinen.

Todettakoon siksi tässä nyt vain, että minusta tuntuu, että aineenvaihdunta ja ruoansulatus hidastuvat, kun syö vähemmän. Sekin voi tietysti olla täysin normaali iän myötä kehittyvä itsestäänselvyys, jonka olen vain nyt vasta tajunnut.

Raskaamman aterian jälkeen kestää joka tapauksessa yllättävän kauan ennen kuin paino ja rasvaprosenttilukemat palaavat takaisin ennalleen. Sen tiedostaminen auttaa, kun ihmettelee, miksi paino pysyy ylhäällä monta päivää ravintolaillan jälkeen.

Tiedostaminen on tässä ehkä se avainsana. Kun syömistään alkaa seurata tarkemmin, tulee samalla enemmän tietoiseksi siitä, miten syöminen vaikuttaa oloon ja painoon (varsinkin jos painoa seuraa joka päivä vaa’alla, joka tallettaa tiedot ja kertoo rasva- ja vesiprosentteja sun muita sangen tärkeitä tietoja).

Vaikka vaaka ja painon seuraaminen ovat olleet minulle olennainen osa oman kehon energiatarpeen oppimista, ruokien tarkkojen energiamäärien vahtiminen ja päivän kalorien ynnääminen on mielestäni täysin tarpeetonta. Kaloreilla ja kilojouleilla on yhteistä se, ettei kumpiakaan tarvitse seurata. Kyllä sen tietää laskemattakin, mikä on raskasta ja epäterveellistä ruokaa. Ja vatsa kertoo heti jos syö liikaa.

Ilman oman syömisen analysointia SyVä-menetelmässä on kuitenkin vaikea onnistua. Vain tiedostamalla ruokien ja ruokailujen vaikutukset oppii, mikä on itselle paras tapa syödä vähemmän. Hyvä vaaka, painon nousut ja laskut, syömisen jälkeiset tuntemukset, nälän tunnistaminen ja hallitseminen. Niistä on vähemmän syöminen tehty!

Siinä sivussa voi sitten ihmetellä aineenvaihdunnan hitautta, ruoansulatusta ja muuta proosallista.