Ruokavaliopohdintojen yhteydessä viime viikolla tuli jo mainittua, että SyVä-menetelmän myötä muuttuu paitsi kuinka paljon syö myös se mitä syö. Se on itse asiassa hieman hämmentävää.

Syömiseen liittyy samanlaisia luopumisen tunteita kuin muihinkin asioihin, joita nuorena teki mutta joihin ei enää kykene.

Opiskeluaikoina pystyin bailaamaan koko yön ja lähtemään silti aamulla luennolle. Nyt jos juon illallisella pari lasia viiniä ja digestiivin, nukun huonosti ja koko seuraava päivä on vajaatehoinen. En myöskään urheile enää kuin 30-vuotias. Siksi lienee loogista, että myös syön eri asioita kuin kolmekymppisenä. Hämmentävää se on silti.

Tässä pari yllättävintä asiaa, joista olen alkanut luopua:

1. Liha

Kuten edellisessä kirjoituksessa kuvasin, lihan syönti alkaa vähetä automaattisesti, kun syö vähemmän. Ihan vain siitä syystä, että isot määrät täyslihaa tuntuvat vatsassa ikäviltä ja niiden prosessoimiseen kuluu monta päivää. Siksi päädyn nykyään ravintolassakin useimmiten kalaan ja mereneläviin lihavaihtoehdon sijaan. Se jos mikä on grilliruoasta aina pitäneelle, verisiä pihvejä aiemmin ilolla syöneelle valkoiselle heteromiehelle hämmentävä kokemus.

Hämmentyneitä ovat usein myös vanhojen tuttujen ilmeet, kun ystävä, joka nuorempana grillasi kokonaisia härkiä, kertoo vakavissaan ajatelleensa lihan syönnistä luopumista.

Ihan helpolla en sitä itsekään todeksi usko. Kerta toisensa jälkeen on tullut otettua ravintolassa vanhasta muistista raaka pihvi, ribsit ja karitsatartar – vain todetakseni, että sen jälkeen on pitkään ikävä ähky olo.

2. Olut

Pidän oluesta ja olen aina kiinnostuksella maistellut erilaisia olutlaatuja, joskus lähes oluttrendien harjalla. Olut liittyy kiinteästi moniin elämäni rutiineihin – perjantaina, saunan jälkeen, palkintona fyysisen työsuorituksen perään, kavereita tavatessa. Vaikka missä. Ja nyt olen ajatellut, että voisin pikkuhiljaa luopua oluesta kokonaan (vähemmän juon jo nyt, koska se on helpoin tapa syödä vähemmän). Olen myös alkanut tutustua alkoholittomiin olutvaihtoehtoihin.

Nyt kun olen jo laihtunut riittävästi, syy oluen juonnin vähenemiseen ei oikeastaan enää ole oluen kaloreissa (niitähän kyllä oluessa riittää) vaan se, että monet oluetkin tuntuvat nykyisin vatsassa ikäviltä. Isommat alkoholimäärät vaikuttavat myös liikaa uneen ja oloon seuraavana päivänä. Tiedän, että voin paremmin ilman olutta.

Tuntuu silti oudolta, että jättäisin työviikon päätteeksi perjantaikaljan kokonaan ottamatta. Katsotaan nyt. Ja mitä sitä sitten baarissa joisi? Ai niin: enhän minä enää käy baarissa.

Vaikea sanoa, onko syynä vähemmän syöminen, ruokavalion muutos vai pelkkä ikä (todennäköisesti kaikki yhdessä ja erikseen, limittäin ja lomittain), mutta myönnettävä se on: lihansyönti ja oluen juonti lähestyvät asymptoottisesti nollaa.

Helppoa se ei ole. Luopumisen tuska on ilmeinen. Lopulta hyvä olo kuitenkin voittaa.

Kohta loppuu varmaan myös ravintoloissa syöminen. Kävimme viime viikonloppuna uudessa trendikkäässä lähiravintolassa vieraiden kanssa syömässä. Ruoka oli todella hyvää (suosittelen lämpimästi!), mutta viiden ruokalajin menyy viinisuosituksineen oli niin massiivinen kokonaisuus, että siitä tuli, jossei nyt suoranaisesti paha olo, epämiellyttävä fiilis kuitenkin.

Niin kivaa kuin uusien ravintoloiden testaaminen ja ruokatrendien seuraaminen onkin, nykyään niin muodikkaat valmiit menu-kokonaisuudet sisältävät yksinkertaisesti liikaa ruokaa. Näyttää vahvasti siltä, että alan yhä enemmän vältellä syömistä hyvissä ravintoloissa ja jään mieluummin kotiin tekemään safkaa itse. Hämmentävää sekin.