46. Vaikeaa vai helppoa?

SyVä-menetelmällä laihtuminen vaikeutuu ajan myötä. Kun pahin ylipaino on poissa, jokainen laihdutettava kilo on edellistä tiukemmassa.

Sanovat myös, että luolamiehen keho taistelee laihtumista vastaan. Keho menee tiukan laihduttamisen myötä säästöliekille odottelemaan parempia päiviä. Siitä syystä niin kovin moni laihdutuskuuri epäonnistuu, ja siitä syystä SyVä-menetelmän tavoitteena on totuttautua vähitellen pysyvästi pienempiin ruokamääriin. Hitaasti mutta varmasti!

Toinen syy, miksi jatkuva laihtuminen SyVä-menetelmällä on pidemmän päälle epätodennäköistä, on kurin höltyminen. Kun on laihtunut, voi olla itselleen lepsumpi. Silloin sallii itselleen helpommin sen toisen (alkoholittoman) oluen, ottaa helposti vähän useammin lisää hyvää ruokaa, ryhtyy taas syömään jälkiruokia, jne. Se on tavallaan ihan ok, koska SyVä-menetelmää tiukasti noudattavalle käy jossain vaiheessa joka tapauksessa niin, että saavuttaa tavoitepainonsa.

Alun onnistumisten jälkeen, tässä piilee silti vaaran paikka.

Joidenkin ehdottomien sääntöjen noudattaminen saattaa auttaa painonpudotuksen loppuvaiheessa. Kun ei syö koskaan jälkiruokaa, ei tule kiusausta laihempanakaan syödä vähän useammin jälkiruokaa. Kun ei juo koskaan perjantaikaljaa, ei lipsu niin helposti takaisin jokaperjantaiseen olueen. Ja niin edelleen. Kannattaa silti valita sääntöjä, jotka eivät liikaa vaikuta elämän laatuun.

Tässä vaiheessa SyVä-menetelmää olen kuitenkin huomannut, että pikkuhiljaa kehittynyt vähemmän syömisen rutiini on jo varsin vahva. Se auttaa eteenpäin haasteiden keskellä. Välillä tulee takapakkia, sitten homma taas etenee. Jokaisen repsahduksen jälkeen osaa hillitä itsensä hieman aiempaa paremmin.

Motivaatio nousee kun pääsee alkuun ja tuloksia tulee kun motivaatio nousee. Kun vatsa on tottunut pienempiin annoksiin, se muistuttaa automaattisesti rajoista tilanteissa, joissa tulee helposti syötyä liikaa.

On syntynyt myönteinen vähemmän syömisen kierre.

Myös urheilu sujuu paremmin kun laihtuu. Vaikka alunperin aloin perehtyä vähemmän syömisen problematiikkaan tajuttuani, etten hyvistä yrityksistä huolimatta koskaan ehdi liikkua tarpeeksi (SyVä-menetelmän ideahan on vähentää sisään tulevan energian määrää, silloin kun kulutus on pieni), SyVä-matkan varrella rupeaa puoliautomaattisesti pohtimaan myös muita hyvinvointiin vaikuttavia asioita. Liikunnan lisääminen on yksi niistä.

Fakta on, että 75-kiloisen puolimarathon-suunnitelma toteutuu todennäköisemmin kuin 90-kiloisen. Muutenkin liikunnan lisäämistä on helpompi pohtia, kun olo ja yleisfiilis on painon putoamisen myötä parantunut.

Näyttää siis siltä, että SyVä-menetelmän noudattaminen sekä helpottuu että vaikeutuu kun pääsee pidemmälle. Lopullinen haaste on uuden tasapainon löytäminen. Siitä lisää seuraavassa luvussa.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s