Joulun ja lomien jälkeen on usein ryhtiliikkeen paikka.

Kuten olen pariin kertaan jo todennut, on ihan ok ottaa syömisen suhteen vähän rennommin lomalla ja viikonloppuisin – ja muutenkin silloin tällöin. Kukaan ei jaksa tiukkaa kurinalaista elämää loputtomiin.

Liiasta itsensä piinaamisesta seuraa ennemmin tai myöhemmin repsahdus. Siksi on parempi tehdä löysemmän kurin viikoista tietoisia päätöksiä ja lomista hallittuja rennomman syömisen ajanjaksoja. Kun enemmän syömisen viikot ovat osa suurempaa suunnitelmaa, niistäkin voi nauttia ilman syyllisyyden tunnetta.

Hintana on kuitenkin se, että loman jälkeen on ryhtiliikkeen aika. Siitä ei tietenkään tule mitään, että aina on poikkeuksellinen lepsumpi viikko, poikkeuspäivä tai palkitsevan herkuttelun aika. Homma toimii, jos poikkeus on poikkeus ja arki on arki.

Kuten arvelinkin, olin joululoman aikana lihonnut pari kiloa. Kun pääsin takaisin vaakani ääreen, oli laskelman aika. Nyt alkaa kiri.

Nyt on tavoite keväälle asetettu: tammikuussa loman aiheuttama pöhötys veke ja paino takaisin lomaa edeltävälle tasolle (sen tavoitteen olen jo itse asiassa tässä välissä ehtinyt saavuttaa), sen jälkeen kesälomiin mennessä vielä viisi kiloa pois. Tasaisen vauhdin taulukolla se tekee 400 grammaa viikossa tästä kesäkuuhun (ja jää vielä vähän pelivaraa satunnaisiin taantumiin, hiihtolomaan ja viikonloppuihin).

Voi hyvin olla, ettei suunnitelma ihan pidä, mutta sen verran täytyy tsempata, että arjen rytmi löytyy jälleen. SyVä-menetelmäkään ei ole mikään ihmekuuri, jolla paino putoaa itsestään.

Itseään ei pidä huijata. Vähemmän syömällä laihtuminen vaatii itsehillintää ja itsetuntemusta. Ryhtiliike tarvitaan, jottei loman aikana opittu löysempi rytmi jää päälle.

Poikkeukset ansaitaan arkena.