Kirjoitan tätä parin viikon lomalla. Mukavaa lepäilyä uima-altaalla, hyviä ravintoloita, aamiaisbuffetteja hotelleissa (munakaskokki olisi kotonakin kiva!), kylmää olutta rannalla. Pahoin pelkään, että kun pääsen ensi viikolla takaisin kotiin, vaaka näyttää muutaman kilon enemmän kuin lähtiessä.

Vaikka lomallakin voi tietenkin olla tiukkana ja syödä joka välissä vähän vähemmän kuin edellisellä lomalla – syömällä toisena päivänä aamiaisella vähän vähemmän kuin ensimmäisen huumassa ja jättämällä illalla viimeisen turhan oluen tilaamatta -, huomaan olevani valmentajana nykyään itse itselleni lepsumpi.

Laitan sallivamman asenteen lähinnä sen piikkiin, ettei minun oikeastaan tarvitsisi enää laihtua, ainakaan paljon. Siksi minun on helpompi sallia itselleni enemmän kivaa ja epäterveellistä. Toisaalta tiedän, että minulla on keinot, tahto ja rutiinit, joilla painon saa taas palautumaan lepsuilun jälkeen.

Itsensä palkitseminen onnistuneen laihtumisen jälkeen on kuitenkin todellinen sudenkuoppa, laihtuvan ihmisen klassinen haaste. Jojon alku.

Painon pitäminen alhaalla ja tasaisena laihtumisen jälkeen on tunnetusti vaikeaa, ehkä jopa vaikeampaa kuin painon pudottaminen. Tasapainon löytäminen uuden normaalipainon ympärillä ei ole helppoa. Moni repsahtaa laihdutuskuurin jälkeen ja palaa pikkuhiljaa aiempiin syömätapoihinsa ja takaisin ylipainon puolelle.

Juuri siksi vähemmän syöminen ei saa olla kuuri vaan tavoitteena pitää olla pysyvä syömätapojen muutos. Kun vähemmän syömisen mahdollisuudet oppii näkemään ja tunnistaa tilanteet, joissa itse helposti syö liikaa, uusista tavoista tulee vähitellen rutiineja, joista pystyy pitämään kiinni houkutustenkin keskellä. Silloin pystyy syömään vähemmän vaikka lomahotellin all inclusive -buffetissa (niiden välttämistä suosittelen kyllä silti kaikille jo pelkästään sen takia, että ne ovat aika hirveitä).

Painon vaihtelu on normaalia. Arkenakin. Erityisen normaalia on, että paino voi lomalla nousta. Mutta jos huomaa, että trendi kääntyy ja pidemmän ajanjakson painokäyrä alkaa osoittaa ylöspäin, pitää ottaa tiukempi kuri taas käytöön. Jojo pitää pysäyttää heti alkuunsa.

Vertailukohtana syvä-lomalla pitää kuitenkin olla aiempi loma, ei arkisyöminen töissä ja kotona. Jotta lomafiilis säilyy, lomasääntöjen pitää olla vähän sallivampia. Fakta on joka tapauksessa se, että iso muutos syntyy arjessa.

Lomaruokailun vaikutuksia voi myös kompensoida urheilemalla. Lomalla on nimittäin enemmän aikaa liikkuakin, ja lenkkeily valtameren rannalla on mukavampaa kuin räntäsateessa tai juoksumatolla. Liikunta ei ole SyVä-menetelmässä mitenkään kiellettyä. Se on päinvastoin hyvinkin suositeltavaa. Tämä on aihe, josta olen saanut blogin aloittamisen jälkeen eniten palautetta ja kysymyksiä. Siitä syystä ajattelin, että omistan ensi viikolla pari kirjoitusta liikunnalle.

Niitä kirjoitellessa taidan kuitenkin ottaa tässä allasbaarissa vielä toisen pienen oluen. Ehkä loman tuntu syntyy juuri siitä, että juo lounaalla oluen eikä vissyä. Varsinkin jos vissy maksaa enemmän kuin olut.