Kuten edellä mainittiin, vaikka tavoitteet olisivat kuinka tiukkoja ja draivi pudottaa painoa kuinka hurja tahansa, välillä on hyvä antaa vähän siimaa ja nauttia elämästä.

Itselleni on muodostunut tavaksi olla viikolla tarkempana ja ottaa viikonloput rennommin.

Syön enemmän. Juon perjantaikaljan. Viiniä ruoan kanssa. Jätskiä jälkkäriksi. Karkkiakin.

Usein syömme viikonloppuisin perheen kanssa yhteisen isomman herkutteluaamiaisen. Se tuo viikonloppuihin juhlan tuntua eikä ole SyVä-menetelmän kanssa mitenkään ristiriidassa.

Enemmän syömisen viikonloppuna ei tarvitse olla tolkutonta mässäämistä, nautinto tulee vähemmästäkin. Voi syödä hyvän aamiaisen, mutta juoda vain yhden lasin tuoremehua. Nauttia saunan jälkeen oluesta terassilla, mutta juoda vain kaksi tölkkiä siinä missä aiemmin olisi juonut kolme, ja juoda lauantain illallisella lasin viiniä, mutta vain lasin, ja sunnuntaina vain vettä. Ja niin pois päin.

Itse asiassa kun on seurannut SyVä-menetelmää vähän kauemmin, jarru herkutteluun alkaa löytyä itsestään. Keho tottuu vähemmän syömiseen yllättävän nopeasti, vatsa täyttyy vähemmästä, ja viikonlopunkin rennommat ateriat pienenevät lähes huomaamatta. Matkan varrella saattaa tulla muutama ähky, kun vähemmän syömistä harjoittelee, mutta pikkuhiljaa ähky tulee vähemmästä ja syömisen oppii kuin itsestään lopettamaan ajoissa.

Avain palkitsevaan nautiskeluun on tässä: Voi syödä vähemmän silloinkin kun syö enemmän.