Voita ei mikään voita.

Pidän ruoanlaitosta ja olen sitä mieltä, että tietyt asiat vain on parasta ruskistaa voissa. Ahvenfileet vaikka. Sille ei voi mitään (näitä voivitsejä ei oikein voi tässä jutussa vastustaa — sori siitä), että samaa lopputulosta ei tule, jos yrittää oliiviöljyllä tai jollain väsyneellä terveysrasvalla.

Kevytlevitteitä en ole koskaan ymmärtänyt. Miksei voi (heh!) laittaa vain vähän vähemmän voita?

Voin käyttöön kannattaa silti SyVä-menetelmässä kiinnittää huomiota. Voi on aika heviä rasvaa ja siksi potentiaalinen paikka hallita sisääntulevan energian määrää.

Itse olen vähentänyt voin ja rasvan määrää ruokavaliossa niin, etten laita (voi)leivän päälle lainkaan rasvaa. Tai siis laitan esimerkiksi juustoa ja makkaraa, joissa kyllä on rasvaa, mutta en erillistä rasvakerrosta niiden alle.

Voi voi (voi vitsi, anteeksi taas!) tietysti olla jonkun mielestä niin olennainen osa leipää, että sen pois jättäminen tuntuu kummalliselta ja vaikealta, lähes pyhäinhäväistykseltä. Voin (paitsi lopettaa huonot kielivitsit ihan koska tahansa myös) vakuuttaa, että sen pois jättäminen on kuitenkin yllättävän helppoa. Ihan samalta maistuu.

Kuten edellä muiden nautintoaineiden kanssa, en suosittele voinkaan kanssa totaalikieltäytymistä (kuinka voisinkaan?). Vähennetään vain. Vaikka en muuten enää käytä rasvaa leivällä, laitan edelleen voita esimerkiksi paahtoleivälle, koska paahtoleipä ei yksinkertaisesti maistu kovin hyvältä ilman.

Vaikka poikkeuksia on, olen todennut, että melkein kaiken voin voi hyvin jättää pois.

Voin silti hyvin.