Eilen oli puhetta alkuun pääsemisen vaikeudesta. Tässä vaiheessa vallankumouksellista SyVä-tarinaani lienee hyvä hetki kirjoittaa muutama rivi motivaatiosta.

Kun näkee painonpudotukseen tähtääviä ohjeita netissä tai lukee ihmedieeteistä lehtien kansissa, otsikot alkavat usein sanoilla miten tai mitä.

Miten pääsen kesäksi bikinikuntoon? Miten saan sikspäkin kuudessa viikossa? Mitä saa syödä ja mitä ei.

SyVä-menetelmä ei kuitenkaan ole laihdutuskuuri. Olennaista on oppia syömään pysyvästi vähemmän ja voida paremmin. Sen saavuttamisessa tärkein kysymyssana on miksi.

Kun ylipainoinen ihminen yrittää syödä vähemmän, homma voi alkuun olla tosi vaikeaa. Rutiineista ja huonoista syömätavoista on hankalaa päästä eroon. Sitä repsahtaa monta kertaa, ja sitten harmittaa kun oli niin heikko. Välillä tulee nälkä (itse asiassa tosi usein, ja se on mielestäni hyvä asia, vaikka ravitsemusterapeutit ovatkin eri mieltä – palaamme tähän vielä). Silloin on olennaista, että syy tsempata on selkeänä mielessä.

Itselleni lopullinen motivaatio tuli, kun heräsin muutamana yönä tunteeseen, etten pysty hengittämään. Näin unta, että olin veden alla enkä saanut happea. Ensimmäisellä kerralla en tajunnut miksi heräsin, mutta kun sama toistui muutaman kerran, ymmärsin mistä oli kyse.

Uniapnea.

Sellaista minulla ei koskaan aikaisemmin ollut ollut. Kun rupesin asiaa tarkemmin pohtimaan, tajusin, että olin jo hieman aiemman huomannut välillä kuorsaavani, vaikka sitäkään en ollut aikaisemmin tehnyt. Mikä oli muuttunut?

Vastaus löytyi peilistä. Siellä näkyi kuorsaava kaksoisleukainen kaveri.

Olin tietenkin jo aikaisemmin tajunnut, että vatsa oli alkanut kasvaa ja posket olivat tulleet paksummiksi. Olin monet kerrat ajatellut, että painoa pitäisi vähentää. Olin aloittanut lenkillä käymisen ja päättänyt juoda vähemmän bisseä. Kovin pitkälle en kuitenkaan ollut koskaan päässyt.

Hengittämisvaikeudet yöllä olivat minulle vastaus kysymykseen ”Miksi?”. Voin huonosti. Seuraava vaihe olisi sitten kakkostyypin diabetes tai joku muu ylipainosta johtuva vaiva. Homma oli sillä selvä. Ylipainosta eroon. Nyt.

Kun syömisen vähentäminen myöhemmin oli vaikeaa, kun oli nälkä ja olisi tehnyt mieli vetää pussillinen sirkusaakkosia, motivaatio löytyi yleensä uudelleen, kun palautti mieleen, miksi olin päättänyt syödä vähemmän.

En kaipaa sikspäkkiä (sellaista ei muuten millään voi saada kuudessa viikossa). Jos jonkun tavoite on päästä bikinikuntoon, siihen pääsee vähemmän syömällä ehkä aikanaan, jos sillä nyt yleensä on jotain väliä. Ulkonäkö on motivaation kannalta epäolennaista. Koko homman ydin on, että kilo kerrallaan voi paremmin.

En enää koskaan halua herätä yöllä siksi, etten pysty hengittämään.