Lisää pahoja paikkoja aloittevalle vähemmän syövälle: Kaikki missä annoskoko on ennalta määrätty, valmiiksi pakattu tai jotenkin muuten psykologisesti yhteen standardoituun syömisen määrään ohjaava.

Pahin esimerkki tästä on pitsa. Kuuluin ennen niihin, jotka söivät ravintolassa eteen tuodun pitsan aina loppuun lätyn koosta riippumatta, oli nälkä tai ei. Nyt se tuntuu suorastaan hullunkuriselta.

SyVä-menetelmän hengessä pitsastakaan ei tarvitse luopua kokonaan. Sellaiseen kielteiseen totalitarismiin ei ole mitään syytä. Joskus oikein rasvainen pala oluen kera vain yksinkertaisesti maistuu sairaan hyvältä. Nautitaan silloin. Kaikkea saa syödä.

Pitsaakin voi silti jättää lautaselle ihan yhtä hyvin kuin muutakin ruokaa. Ei ole mitään virallista italialaista standardia sille, kuinka paljon on sopivasti. Iso mieskin voi pyytää osan kiekosta mukaan jääkaappiin muhimaan. Tai valita kaikkein rasvaisimman liha-liha-liha-liha-pitsan sijaan vaihtoehdon, jossa on vähän vähemmän mättöä päällä. Keinoja vähemmän syömiseen on aina monia.

Itselleni helpointa on ollut tilata pitsa puoliksi. Saa herkutella ja syödä lautasen tyhjäksi, mutta kokonaismäärä jää pienemmäksi kuin ennen. Kun vielä tavallisesti jaan sen pitsan vaimoni kanssa, tulee usein samalla syötyä puolikkaan Meat Lover Extremen sijaan puolikas jotain vähän kevyempää. Syön siis yhdellä kertaa kahdella tavalla vähemmän. Kätevää, eikö totta?

Harvoin on jäänyt nälkä.