89. Vantaa Triathlon: Pyöräily

Pyöräosuus meni Kuusijärven kisoissa parhaiten.

Pyöräily tuntui uintiosuuden jälkeen alusta asti hyvältä. Pahin oli takana ja loppukiri alkanut!

Ohitin pyöräosuudella yli 20 selkää eikä meno tuntunut missään vaiheessa älyttömän raskaalta. Pulssi oli kyllä heti uinnin jälkeen vähän korkealla, mutta pääsin alusta asti hyvään vauhtiin (alamäki ja myötätuuli auttoi).

Kalusto on kunnossa – The Machine on mainio laite. Eron tavalliseen pyörään huomaan varsinkin alamäessä kun vauhti kiihtyy. Vaikka huippunopeudet olivat yli 50 km/h, meno oli tasaista. Kunnon triathlon-pyörä on suunniteltu kulkemaan lujaa.

Psykologista lisävauhtia tulee myös siitä, ettei keski-ikäinen mies liian hienolla ja kalliilla pyörällä yksinkertaisesti kehtaa jäädä muiden jalkoihin. Ihan jo pelkästään sen takia keskinopeuden pitää olla reilusti yli 30.

Pieni suunnitteluvirhe tuli Vantaalla juomahuollon kohdalla. Olin etukäteen jotenkin huolissani energian riittävyydestä ja tankkasin pyörän juomakaukaloon sen takia veden sijaan urheilujuomaa. Ei olisi pitänyt. Jo muutaman kilsan jälkeen se maistui suussa ikävän imelältä ja kaipasin raikasta vettä. Ensi kerralla laitan vettä tankkiin.

Sopivaa vauhtia oli vaikea arvioida. Siinä näkyy, etten ole tänä kesänä ehtinyt pyöräillä tarpeeksi ja kilometrejä uudella pyörällä on takana vähän. Olin varmaankin vähän turhan varovainen lopussa, kun vauhti viimeisellä kierroksella hieman hiipui. Kisan jälkeen oli olo, että kovempaakin olisi voinut mennä.

Jotenkin pelkäsin, että vedän itseni niin loppuun, ettei juoksusta tulisi mitään. Pelko oli tavallaan ihan oikeutettu, kun juoksu oli tälläkin pyöräilyvauhdilla hitaampaa kuin olin ajatellut. Se voi tietysti johtua myös siitä, etten yksinkertaisesti ole yhtä hyvässä juoksukunnossa kuin viime vuonna. Tai siitä, että väsytin jalkoja liikaa uinnissa räpiköidessäni. Tai jostain muusta.

Sehän tässä triathlonissa on jännää, että kisa on kokonaisuus, jossa kaikkien kolmen lajin pitää onnistua, jos haluaa saavuttaa hyvän lopputuloksen. Liian kova vauhti alussa voi kostautua lopussa, mutta toisaalta liian hidasta tahtia ei välttämättä saa enää kirittyä loppumatkalla kiinni. Olennaista olisi siksi treenata eri tilanteita riittävästi, jotta tietäisi millä vauhdilla jaksaa koko matkan vetää. Nyt ymmärrän, miksi kaikilla on wattipolkimet (Rakas Joulupukki…).

Lisää treeniä joka tapauksessa tarvitaan. Keskinopeus putosi vielä ylämäissä turhan nopeasti. Jaloissa ei vain ole tarpeeksi voimaa.

Ensi vuonna keskinopeuden pitää kyllä olla lähempänä neljääkymmentä kuin kolmeakymmentä.

Matias

Yhteiskunnallisista ilmiöistä, kirjoittamisesta, asioiden kehittämisestä, innovaatioista ja teknisistä apuvälineistä kiinnostunut keski-ikäinen mies, diplomi-insinööri, bisnesmies ja perheenisä, joka vapaa-aikanaan urheilee hyvistä aikomuksista huolimatta edelleen vähemmän kuin suunnittelee.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s