Kun aikoinaan tein joulupukille listaa triathlon-varusteista, joita en tarvitse, tehonmittauspolkimet olivat mukana listalla. Voihan sitä ilmankin pyöräillä, ja hyvin olenkin mielestäni pärjännyt pelkällä sykemittarilla, kadenssilla ja nopeudella.

Olen kuitenkin koko ajan tietysti tiennyt, että vastustus on loppujen lopuksi turhaa.

Kun pyörätreeneissä pääsee vähän pidemmälle, huomaa että käytännössä kaikki harjoitusohjelmat on määritelty prosentteina FTP:stä, joka puolestaan toimii järkevästi ainoastaan, kun se on määritelty watteina. (Kokonaan toinen aihe on sitten, onko FTP eli Functional Threshold Power hyvä tapa harjoittelun ohjaamiseen. Siitä pitää varmaankin vielä kirjoittaa erikseen.)

Ja kyllähän se niin on, että poljinvoima on hyvä suure pyöräilysuoritusten mittaamiseen (tai siis virallisesti tietenkin teho, jos SI-järjestelmän terminologiaa noudatetaan – ja miksi emme noudattaisi). Niin moni asia vaikuttaa siihen, kuinka lujaa pyörä kulkee, että pelkän nopeusmittarin perusteella on vaikea pitkällä matkalla arvioida omaa jaksamistaan.

Varsinkin tuuliolosuhteet vaikuttavat nopeuteen todella paljon. Myötätuuleen tuntuu aina, että kondis on mahtava, ja pettymys on valtava, kun kääntöpaikan jälkeen vauhti täysin hyytyy. Keskinopeuksien ero on tuulisena päivänä itselläni ollut monesti yli 10 km/h. Sama ilmiö esiintyy tietysti lievempänä mäkisessä maastossa. Jos puskee ylämäkeen väkisin samaa vauhtia kuin tasaisella, tehoja pitää nostaa paljon ja silloin iskee helposti väsy.

Wattien perusteella mentäessä ponnistelut on helpompi pitää tasaisina. Teho on oikeastaan ainoa luotettava tapa verrata pyöräsuoritusta aiempaan, varsinkin jos reitti ei ole tuttu.

No minä siitä sitten internetsiin miettimään, minkälaiset polkimet olisivat ne oikeat, kun vääjäämätön hankinta lähestyy.

Koska lähes kaikki mittausgear on tähän asti tullut Garminilta, luonnollista oli aloittaa pohdinta Garminin polkimista.

Vaimolla on ollut jo jonkin aikaa käytössä Garminin Vector-polkimet. Ne mittaavat periaatteessa oikein hyvin, mutta muita ongelmia on ollut (patterit eivät tahdo kestää ja polkimet on jo kerran takuuna vaihdettu, kun patterikotelon korkki vuosi). Uusimmat Garmin Rallyt olisivat varmasti paremmat ja ne saisi myös SPD-SL-yhteensopivina, mutta niiden hinnassa on runsaasti sitä kuuluisaa Garmin-lisää. Olisikohan joku muu ratkaisu sittenkin parempi?

Muista vaihtoehdoista ykköseksi nousi tutkimuksissa aika pian Favero Assioma. Hinta on kohtuullisempi (halpojahan nämä eivät ole), ja lukemani arvostelut olivat varsin myönteisiä. Yhteensopivuusongelmiakaan ei pitäisi vanhojen kamojen kanssa tulla, kun ANT+ ja muut olennaiset akronyymit ovat paketissa mukana (vähänpä tiesin, palaamme tähän…).

Periaatteessa siis ihan selvä juttu, paitsi että jos sitten kuitenkin ne Garminit…

Ongelma ratkesi siihen, että sain joululahjaksi Faveron Assioma Duot. Kyllä se joulupukki tietää!

Nyt on muutama kuukausi kokeiluja takana – tosin vasta sisällä trainerin päällä – ja hyvin ovat pedaalit toimineet. Onhan se helpompaa noita spinnutreenejä vetää, kun pystyy arvioimaan suoritusta tehojen perusteella. Siitä ei pääse mihinkään (matkaa on takana yhteensä 0 kilometriä, hahhahaa).

Kaikenlaista dataa polkimista tuleekin sitten varmuuden vuoksi yli tarpeen. Garminin apposen cycling dynamics (toimii muuten vain jos yhteys on ANT+, Bluetooth ei näitä tietoja siirrä) tarjoaa hienon mahdollisuuden upottautua tarpeettoman tiedon suohon. Vaikka periaatteessa pidänkin datan tonkimisesta, en ole keksinyt, mitä vaikkapa torque efficiency- tai pedalling smoothness -arvo oikeasti tarkoittaa, saati mitä hyötyä siitä on harjoittelussani tai miten siihen edes voisi vaikuttaa.

Jossain määrin kiinnostavia sen sijaan ovat vasemman ja oikean jalan arvojen erot ja tieto siitä, missä kohtaa kampikierrosta voimaa polkimelle oikeasti tulee (siitä on jonkin verran iloa myös, kun etsii oikeaa asentoa pyörän päällä).

Varsinainen hyöty uusista polkimista lienee kuitenkin luvassa vasta, kun pääsen ulos polkemaan ja voin alkaa etsiä oikeita tehotasoja pidemmillä lenkeillä. Heinäkuun loppuun mennessä pitäisi selvittää, millä teholla jaksan polkea 90 km, ja silti vielä juosta päälle.