66. Pyöräkuume

Pyöräkuume on herpeksen tapainen tauti – kun sen kerran saa, siitä ei koskaan pääse kokonaan eroon, mutta sen voi oikealla hoidolla saada pysymään hallinnassa.

Tukea saa vertaisryhmistä. Internetsin pyöräilypalstoilta löytyy aina ymmärtäjiä. Tai mikä vielä parempaa: itseäkin pahemmin pyöriin hurahtaneita ihmisiä, joiden juttuja luettuaan omat pyörätoiveet alkavat tuntua aivan normaaleilta ja kohtuullisilta.

Mieleen tulee vanhan BMW-harrastajan kertomus vaimostaan, joka ei täysin ymmärtänyt, miksi pihalla piti olla kolme erilaista Bemaria, joista yksikään ei ollut ajokunnossa. Vaimo piti kaveria hulluna, kunnes pariskunta lähti yhdessä käymään BMW-kerhon kesäjuhlissa. Paluumatkalla vaimo oli pitkään hiljaa, sanoi sitten lopulta: Okei, et sä ole hullu.

Kaikkien pyöräkuumeisten puolustukseksi on sanottava, että uusien pyörien hankkiminen ei ole (pelkästään) tarpeetonta rahanmenoa. Uudella pyörällä on usein iso psykologinen vaikutus harjoitteluun. Itselleni kävi näin aikoinaan jo ensimmäisen sesongin työmatkapyöräilyn yhteydessä.

Jos uusi pyörä saa liikkumaan enemmän, treenaamaan lujempaa ja innostumaan kisoista, pyörän hankinta voi olla ihan perusteltua, vaikka sitä ei teknisesti ottaen tarkalleen tarvitsisikaan. Uusi pyörä voi olla nopeampi jo pelkästään henkisistä syistä.

Vanhan pyöräilypiireissä kiertävän sanonnan mukaan oikean pyörien määrän voi laskea kaavasta 

n+1

jossa n on nykyinen pyörien määrä.

Kommentoin jo aiemmin naiivia ajatustani siitä, että ihminen selviäisi yhdellä pyörällä. Sitten ajattelin pitkään, että kaksi olisi sopiva määrä – nykyinen cyclocross ja oikea triathlon-pyörä riittää. Se oli ennen kuin löysin gravel-pyörät…

Yllä olevassa kuvassa näkyvän pyörän haluaisin ostaa jo pelkästään siksi, että se on niin kaunis esine. Mitenköhän hankinnan pystyisi urheilullisin argumentein perustelemaan?

Gravel-pyörien kutsua pystyn toistaiseksi varmaankin vastustamaan, mutta oikean aero-maantiepyörän hankinta lienee vain ajan kysymys. Kävin tässä päivänä eräänä pyöräkuumeessani surffailemassa mielipiteitä tri-pyörästä, jonka renkaita olin myös netissä potkinut. Sattumalta löytyi amerikkalaisesta keskusteluryhmästä ketju, jossa joku kysyi täsmälleen samasta pyörästä: Do I need it?

Kysymykseen tuli monta asiallista kommenttia, joissa pohdittiin ko. pyörän hyviä ja huonoja puolia, nopeutta, geometriaa, jne. Niitäkin oli mielenkiintoista lukea, mutta ihan suoraa vastausta alkuperäiseen kysymykseen ei niistä silti saanut. Kunnes lopulta joku ryhmässä oli postannut tyhjentävän oikean vastauksen:

Of course you need it, you silly boy!

Kun olin keväällä miettimässä uuden pyörän ostoa, naureskelin vielä ääneen eräällä nettipalstalla näkemälleni keskustelulle siitä, minkälainen viides pyörä jollakin pyöräilyaktiivilla oli mietinnässä.

Enää ei naurata.

Matias

Yhteiskunnallisista ilmiöistä, kirjoittamisesta, asioiden kehittämisestä, innovaatioista ja teknisistä apuvälineistä kiinnostunut keski-ikäinen mies, diplomi-insinööri, bisnesmies ja perheenisä, joka vapaa-aikanaan urheilee hyvistä aikomuksista huolimatta edelleen vähemmän kuin suunnittelee.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s