Ilmoittauduin pari päivää sitten elämäni ensimmäiseen oikeaan triathlon-kisaan, kilpakuntosarjan sprinttiin Kuusijärvellä kesäkuussa. Asetin tämän kisan triathlon-projektini ensimmäiseksi tavoitteeksi jo syksyllä, joten suunnitelman mukaan mennään. Ilmoittautumisen myötä tavoite tuli silti jotenkin konkreettisemmaksi. Kolmen kuukauden päästä pitäisi olla märkäpuku päällä lähtöviivalla.

Ilmoittautuminen palautti mieleen viime kesän kuntosarjan kisat. Mitä opin niistä?

Viime vuonna en oikeastaan osannut uida vapaauintia lainkaan. Vaikka tekniikka pysyi yksin altaassa uidessa vähän matkaa jotenkuten kasassa, kisatilanteessa kaikki katosi. Sain uitua muutaman vedon alussa, kunnes joku tuli tielle ja siirryin sammakkoon. Palasin vapaauintivetoihin ennen ekaa poijua, mutta käännöksen ruuhkassa en sitten taaskaan saanut uitua ns. omaa uintia. Kun tilaa olisi vihdoin ollut, alkoi hengästyttää ja totesin, että rauhallinen rintauinti oli paras tapa päästä loppuun asti.

Samanlaista säheltämistä uinti oli myös kesän toisessa kuntosarjan kokeilussa. Olin alussa aivan liian varovainen ja jäin jumiin vielä hitaampien uimareiden taakse. Loppumatka oli sitten lähinnä pystysammakkoa muiden potkuja vältellen.

Uintiosuudet eivät siis olleet mikään suuri menestys. Hyvää oli tavallaan silti se, että kaikkea muuta kuin onnistuneesta uinnista huolimatta sain Vantaalla ajaksi 500 metrillä runsaat 12 minuuttia eli 2.30 satasta kohti. Sen hitaammin ei uinti voi mennä. Nyt kun olen syksyn ja talven aikana ehtinyt harjoitella uimista jonkin verran, ajan on yksinkertaisesti pakko parantua, kunhan saan uitua koko matkan ehjällä tekniikalla.

Toinen paikka, missä ajasta saa seuraavalla kerralla varmasti pois, on eka vaihto. Kesäkuun kisassa T1 vei yli 6 minuuttia, mikä on todella paljon (nopeimmat selvisivät vaihdosta yli puolet nopeammin). En mielestäni mitenkään erityisesti hidastellut, mutta en myöskään ollut täysin sisäistänyt sitä, että myös vaihdot ovat osa kisaa. Puolustukseksi on sanottava, ettei minulla vielä silloin ollut minkäänlaista triathlon-asua, joten paidan vaihtoon ja numerolapun asetteluun yms. meni vaihdossa aikaa. Kisasin myös (sinällään hyvillä) retkeilypyöräkengillä, joiden jalkaan laitto oli hidasta.

Pyöräilyä en ollut ennen ekaa kisaa ehtinyt juurikaan harjoitella. Lisäksi minulla oli alla cyclocross-pyöräni, joka on kyllä hyvä pyörä, mutta ei hypernopea. Työmatkoilla kätevät leveät ja karkeat renkaat on optimoitu ihan muuhun kuin nopeaan maantieajoon. Keskinopeus jäi aika vaatimattomaksi.

Toisessa kuntosarjan testikisassa heinäkuussa suoritus pyörällä oli jo vähän parempi. Sain silloin fillariosuudella parannettua sijoitusta reilusti. Syynä lienee se, että olin ehtinyt polkea pohjalle jonkin verran työmatkoja. Olin myös ostanut pyörään toiset vanteet hieman sileämmillä ja kapeammilla renkailla.

Juoksu meni molemmissa viime kesän kisoissa varsin hyvin, mikä ei sinällään ole kovin yllättävää, koska se oli ainoa laji, jota olin treenannut, ja juoksukunto oli jo alkukesästä OK. Pyöräilyn jälkeen juokseminen oli kyllä alkuun tosi tönkköä. Näin jälkikäteen ajatellen sitäkin olisi kannattanut etukäteen harjoitella. Alun hitaampia kilometrejä ei ainakaan lyhyemmillä matkoilla pysty kovin helposti kompensoimaan juoksemalla lopussa kovempaa. En ole loppukirimiehiä.

Parannettavaa jäi siis tulevalle kesälle paljon, mutta sain hyödyllistä kokemusta. Kuntosarjan kisat ovat mainio tapa harjoitella kilpailemista. Kilpailutilanne on aina erityinen ja kilpailemaan oppii kilpailemalla. Lyhyillä tutustumismatkoilla meininki on rennompaa, mutta niissä pääsee silti kisatunnelmaan, voi harjoitella vaihtoja ja kokeilla kuntoa.

Myöskään varusteiden suhteen ei ole kuntosarjassa niin tarkkaa. Alkuun pääsee kun on uima-asu, jonkinlainen pyörä ja juoksuun sopivat kengät.

Varoituksen sana silti: Kun katsoo vaihdossa kateellisena, kuinka naapuri vetää näppärästi pikakiinnityksellä varustetut kengät jalkaansa ja häipyy vaihtoalueelta, kun itse askartelee perinteisten kengännauhojen kanssa, katoaa kallisarvoisten sekuntien mukana myös kaunis ajatus siitä, ettei lähde mukaan kilpavarustelukierteeseen…