Täytän siis ensi vuonna 50 ja kilpailen sarjassa M50. Olen ajatellut, että kun vertailuryhmä vanhenee, vähän heikommallakin suorituksella pärjää.

Tosin kun noita kisatuloksia selailee, nopeimmat viiskymppiset ukot kiskoo kyllä vähintään yhtä lujaa kuin M40-sarjalaiset. Kärjen takana sedät nitkuttaa silti vähän rauhallisemmin, joten uskon – ainakin vielä tässä vaiheessa –, että minulla on mahdollisuuksia pysyä vauhdissa mukana.

Joskus aiemmin ajattelin, etten todellakaan halua osallistua mihinkään urheilukilpailuun; itsekseni juokseminen riittää. Kuten vähemmän syömisessäkin, olen sittemmin havainnut, että myös urheilussa tavoitteet ovat olennainen osa motivaatiota ja yksi onnistumisen edellytys.

Kilpailupäivät ovat treenimotivaation kannalta tärkeitä.

Kesäkuuksi on siksi sovittu seuraava triathlon, jossa tarkoitukseni on vetää elämäni ensimmäinen oikea sprinttikisa.

Paikkana on Vantaan Kuusijärvi, missä järjestetään Vantaa Triathlon. Vantaa on hyvä kisapaikka, ja tapahtumassa on tarjolla kaikille jokin sopiva sarja, Kokeile Triathlonia sarjasta [sic] aina SM-tason skaboihin. Vantaatriathlonin kielellä aion osallistua ensi vuonna Kilpakuntosarjaan (750 metriä uintia, 20 km pyöräilyä ja viiden kilsan juoksu).

Olemme siis vielä kaukana ironman-tasosta, mutta sprinttikisassakin on minulle tavoitetta kyllikseen, sillä en tällä hetkellä oikeastaan osaa vielä uida. Tai siis osaan tietenkin sen verran uida, että pysyn pinnalla ja pääsen eteenpäin, mutta vapaauintitekniikkani on aika onnetonta enkä pysty hengästymättä uimaan juuri altaan mittaa enempää.

Kävin Kuusijärvellä tänä vuonna kokeilemassa ns. kuntosarjan kilpailua, jossa kisamatkat olivat melkein kuin sprintissä, uinti vain lyhyempi, 500 metriä. Kuntosarjan kisoissa on myös kilpapyörät kielletty (sitä mitataan renkaan leveydellä) ja mukana on väkeä kaikenlaisilla varusteilla.

En todellakaan ollut 500 metrin uintiin valmis, suurimman osan matkasta vedin niska jäykkänä mummosammakkoa. Häntäpään uimareillakin oli kuitenkin hyvä tunnelma, ja kokemus oli kokonaisuutena sen verran kiva, että päätin heti, että 2020 palataan asiaan paremmin valmistautuneena. Siinä siis Tavoite nro 1.

Jos sprintti sujuu kesäkuussa, seuraava tavoite on osallistua myöhemmin kesällä johonkin perusmatkan (1500m, 40km, 10km) kilpailuun. Se kiinnostaa minua matkana oikeastaan enemmän, jos vain uinnin saa sen verran kulkemaan, että uskaltaa lähteä mukaan läpsimään. Olisi enemmän aikaa polkea ja juosta selkiä kiinni.

Sillä, että tiedossa on kisa, jossa kunto mitataan, on hämmästyttävä vaikutus treenaamiseen. Kukaan ei halua tehdä julkisesti itsestään ihan pelleä, ja lähestyvä deadline (tässä yhteydessä ehkä vähän huono ilmaisu…) auttaa lenkille lähdössä silloin kun ei oikein ehtisi/huvittaisi.

Vielä parempi motivaattori on tietysti julkinen tavoite. Ja jos julkisuuden tehoa haluaa vielä lisätä, voi vaikkapa kertoa tavoitteestaan koko internetille…

Aikaa lähtöön jäljellä 292 päivää.