Triathlon-harrastajalle on tarjolla loputtomasti varusteita ja tarvikkeita. Osa on hyödyllisiä, osa täysin höpöhöpöä. Osasta on iloa joillekin, vaikka ne ovat toisten mielestä turhia. Joidenkin vaikutuksen voi todistaa, toisten vaikutus on enemmän hengellinen. Mitään yhtä oikeaa triathlon-varustelistaa ei voi kukaan tehdä, mutta aion silti raportoida tässä blogissa omista varustepohdinnoistani ja kertoa, mistä laitteista on ollut itselleni hyötyä.

Kuten viimeksi totesin, tärkein yksittäinen hankinta on sykemittari – rannetietokone, urheilukello tai aktiivisuusranneke. Älykello!

Itselläni on ollut matkan varrella useampikin sykehärrävärkki, nyt uusimpana Garmin Fenix 5. Ostin sen noin puolitoista vuotta sitten pitkällisen pohdinnan jälkeen (ei minkäänlaista sponsorisuhdetta).

Vaikka Garminin käytettävyydessä ja joissain toiminnoissa onkin pientä laittoa, se on kyllä aika ihmeellinen laite. Pienen insinöörin pulssi kiihtyy, kun miettii, miten ranteessa mukana kulkevaan pakettiin on saatu mahtumaan sykemittaus, satelliittipaikannus, tarkka värinäyttö ja akku, joka jaksaa pitää koneen käynnissä monta päivää.

Alunperin en olisi lainkaan halunnut isoa urheilukelloa. Olin sitä mieltä, että iso mollukka ranteessa kaiken päivää, myös silloin kun ei urheile, näyttää tyhmältä. Etsin lähes epätoivoisesti pienempää ja tyylikkäämpää kelloa, mutta jouduin kerta toisensa jälkeen toteamaan, että ne olivat toiminnallisuudeltaan vaillinaisia.

Pieni kello voi olla kätevä aktiivisuuden (askeleiden) mittaamiseen ja vaikka unen seuraamiseen ja toimii usein myös ok kännykän jatkeena. Minulla oli esimerkiksi Withingsin (sittemmin Nokia, sittemmin Withings) HR-kello aivan ensimmäisten joukossa. Kiva kello, toimiva ja tyylikäs, mutta varsinainen urheilukello se ei ollut. Ja näyttö oli likinäköiselle keski-ikäiselle lopulta liian pieni…

Suurin puute useimmissa pienissä kelloissa oli GPS:n puute. Ja GPS-paikannus on lenkkien mittaamisessa ja vauhdin seuraamisessa välttämätön. Nykyään tilanne on siinä mielessä parantunut ja melkein kaikissa fitness-kelloissakin on jo GPS-mukana.

Toinen minulle tärkeä juttu kellossa on, että älykello-ominaisuudet toimivat hyvin. Olen tottunut pitämään kännykän aina hiljaisella ja katsomaan viestit ja soittajat kellon ruudulta. Siltäkin osalta tarjonta on kevään 2018 jälkeen selvästi parantunut.

Aika pian totesin, että on sittenkin mentävä urheilu edellä. Edellä mainittuihin kriteereihin lisäsin siksi monilajituen – siis triathlon lajina valmiiksi mukana niin, että koko kisa menee yhtenä suorituksena, vaihdot vain nappia painamalla.

Kovasti yritin tukea kotimaista ja tutkin tarkkaan Suunnon ja Polarin kilpailevat tuotteet. Garmin kuitenkin voitti. Ratkaisevia piirteitä olivat lopulta kellon ulkonäkö, koko ja materiaalit – en halunnut mitään muovista lelua –, näytön kontrasti ja näytön fonttien koot (ne silmät!). Garminissa urheilusuorituksen aikana näkyvät näytöt voi kaikki kustomoida niin, että niissä näkyy vähemmän tietoa isommalla.

Unen mittaus toimii Garminissa jotenkuten, mutta parempiakin on. Kun lukee sängyssä, se on Garminin mielestä unta. Esimerkiksi Fitbitin vehkeet tuntuvat mittaavan unta paremmin.

Arjessa Garminin koko on siedettävä (muutaman millin kilpailijoita pienempi halkaisija vaikuttaa tosi paljon) ja kun vaihtaa silikonirannekkeen nahkaremmiin (kätevät pikakiinnikkeet), Fenix näyttää lähes tavalliselta kellolta.

Erillistä sykevyötä en ole käyttänyt. Rannemittaus toimii nykyään useimmissa uusissa kelloissa jo tosi hyvin ja riittää varmasti normaalikäyttöön. Ranteesta mittaava laite ei toimi uidessa, mutta se ei nykytasolla ole minulle vielä ongelma.

Sykemittaria valitessa on hyvä muistaa, että samalla valitsee leirinsä siinä mielessä, että kellon mukana tulee appi, joka haluaa hallita kaikkea eri lähteistä kerättävää urheiludataa. Jos jo käyttää jotain ohjelmaa treeniensä suunnitteluun ja seuraamiseen, kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, miten tieto eri softien ja sensorien välillä liikkuu ja mihin tiedon haluaa kerätä. Esimerkiksi: Aika moni ympärilläni tuntuu käyttävän Stravaa aktiivisuutensa tallentamiseen. Kannattaa tsekata, että data kellosta varmasti siirtyy Stravaan ilman IT-kikkoja ja mustaa magiaa.

Itse olen tykännyt Garminin Connect-sovelluksesta ja siihen liittyvistä palveluista. Garminin vahvuus on se, että firma on iso. Siitä on kahdenlaista hyötyä: 1) Garmin tekee itse monenlaisia laitteita pyörätietokoneista vaakoihin ja ne on tietysti (yleensä) helppo saada kytkettyä toisiinsa ja samaan apposeen, ja 2) Moni pienempikin valmistaja ja urheilusovellusten tekijä haluaa yleensä ensimmäisenä varmistaa, että tiedot saa siirrettyä Garminin laitteisiin ja palveluun.

Sittemmin Suunto on julkaissut mm. uuden Suunto 9:n, joka on ominaisuuksiltaan hyvä ja asiallisen näköinen (vaikka onkin edelleen mielestäni liian iso). Myös Polarin Vantage näyttäisi nykyään täyttävän suurimman osan yllä mainituista kriteereistä. En ole kuitenkaan niitä kokeillut, joten parempaa vertailevaa tutkimusta en pysty tarjoamaan. Sanon siksi nyt vaan, että Garmin on ollut hyvä kello.