Dodih. Ensimmäinen puolimatkan kisa on takana.

Viralliset tavoitteet olivat

1. päästä maaliin
2. oppia.

Näiltä osin sain rastit ruutuun.

Opetuksista tärkeimmät liittyivät siihen, miten ruokaa ja juomaa pystyy matkalla prosessoimaan. Energianlähteitä kannattaa pakata mukaan erilaisia, sillä fiilis muuttuu matkalla ja on hyvä, että menyyltä löytyy vaihtoehtoja vatsan kipristelyjen mukaan.

Oli myös hyvä kokea käytännössä, miltä tuntuu, kun alkaa väsyttää ja pitää silti edelleen jatkaa polkemista. Ja kuinka paljon juoksu hidastuu verrattuna pelkän puolimaratonin juoksemiseen verrattuna. Ensi kerralla omat voimansa ja sopivan vauhdinjaon osaa arvioida paremmin.

Opin myös, että jalkoihin alkaa sattua, jos juoksee pitkiä matkoja treenaamatta. Päänsisäisiä keskusteluja jaksamisesta, kivusta ja triathlon-kisojen järkevyydestä ehtii matkan varrella käydä paljon.

Lisäksi varmistui monta asiaa, jotka osaisin arvata jo ennakkoon. Uintini on hidasta, mutta vauhdin parantamiseen on nyt hyvä pohja; vaihdoissa ja varusteissa on paljon pientä mietittävää; pyörä on se osio, josta olisi seuraavaksi todennäköisesti helpoin saada minuutteja pois.

Vaikka en ollut julkisesti asettanut virallista aikatavoitetta, olin salaa laskenut, että jos uinti ja vaihdot menevät alle tuntiin ja pyörä alle kolmeen, riittää juoksussa pk-vauhti kuuden tunnin loppuaikaan.

Tältäkin osin homma meni aika lailla suunnitelmien mukaan: 5.52.37.

Päätin jatkaa harrastusta.

Ensi kesäksi onkin jo varattuna ainakin Challenge Turku -puolimatka. Siellä mennään lujempaa.

Nyt kuitenkin parin viikon treenitauko…

P.S. Tarkemmat havainnot eri osuuksilta löytyvät täältä: (uinti, pyöräily, juoksu).